Prepaid-puheajan myyntikojuja löytyy Mosambikin pääkaupungissa Maputossa lähes jokaisesta kadunkulmasta.

Francisco Canhavanon pihalla Mejooten kylässä roikkuu vanhanmallinen kännykkä keskelle pihaa pystytetyn kepin nokassa. Vieressä on pieni aurinkopaneeli, sillä seudulla ei ole sähköä. Verkkoakin saa hakea, ja siksi Nokian 5110 on suosittu malli, se kun on vahva nappaamaan heikkoja verkkosignaaleja.

Strategiset pisteet ovat tässä eteläisen Mosambikin kylässä löytyneet vähitellen – ihmisillä on tapana liikkua puhelin kädessä ja seurata, missä kohdin yhteys verkkoon ilmaantuu. Kasvimaiden laidoilla tai pelkältä pusikolta näyttävässä maastossa putkahtaa polkujen varsilla näkyviin kepin nokkaan ripustettuja matkapuhelimia.

Mejooten kylässä usealla muullakin perheellä on pikkuruinen aurinkopaneeli pihamaalla ja kännykkä kepin varaan tai puunoksaan ripustettuna. Aurinkopaneeliin on kytketty akku, jolla ladataan kännykkää tai matkaradion paristoja. Nämä ovat kanavat ulkomaailmaan.

Radiosta kuunnellaan uutiset, musiikkia tai jalkapalloa. Kännykän tärkein anti on yhteydenpito sukulaisiin, jotka ovat muuttaneet pois kävelyetäisyydellä sijaitsevan yhteisön piiristä.

”Kännykkä helpottaa yhteydenpitoa. Aikaisemmin piti lähettää sana tai kirjelappuja matkustavien mukana ja uutisten saapuminen vei paljon aikaa”, toteaa Francisco Canhavano. ”Nyt saamme muutamassa sekunnissa tietää miten sukulaiset Maputossa tai vaikkapa ulkomailla voivat”, hän jatkaa ilmeisen tyytyväisenä.

Markkinoita hallitaan prepaideilla

Mosambik on noin 19 miljoonan asukkaan ja reilun 1,5 miljoonan kännykkäliittymän maa. Mobiiliviestinnän aikakausi alkoi vuonna 1997, jolloin kansallisen puhelinyhtiön TDM:n omistama operaattori mCel aloitti matkapuhelinpalveluiden tarjoamisen Mosambikissa. Todellinen hyppäys kännykkäaikaan alkoi kuitenkin vasta vuonna 2001, jolloin mCel toi markkinoille prepaid-liittymät.

”Nykyisin mCelin yli 1,3 miljoonasta liittymistä 98 prosenttia on prepaidejä. Prepaidien myötä kännykänkäytön kasvuvauhti on ollut hurjaa, jopa 20 000 uutta liittymää viikossa”, kertoo Carita Tissari da Costa, mCelin liiketoiminnan kehittämispäällikkö.

Prepaid-liittymä onkin vaivaton ja edullinen tapa viestiä. Kiinteän linjan hankkiminen on kallista ja hankalaa, mutta muutaman euron hintaisen prepaid-aloituspaketin saa käsiinsä miltei mistä tahansa mCel-logolla varustetusta kioskista. Liittymä aktivoidaan saman tien, ja puheaikaa eli giroa voi hankkia käytännöllisesti katsoen jokaisesta kadunkulmasta. Maputossa ja muissa suuremmissa kaupungeissa vilkkaasti liikennöityjä tienristeyksiä kansoittavatkin keltaisiin valtuutettu jälleenmyyjä -liiveihin sonnustautuneet mCelin puheajanmyyjät.

”MCel myy puheajan latauskortit kiinteään hintaan omille jälleenmyyjilleen, jotka puolestaan myyvät ne katumyyjille, samoin kiinteään hintaan. Jokainen porras ottaa oman siivunsa voitosta. Puheaikakorttien päivittäisen kauppahinnan määrittävät siis katumyyjän neuvottelutaito ja kysynnän ja tarjonnan laki”, Tissari da Costa valaisee ilmeisen toimivaa jakelusysteemiä.

Mosambikilaisen puhelinyhtiö mCelin mainokset ovat vahvasti esillä Maputon katukuvassa.

Saavutettavuuden ja helppouden lisäksi mCel tarjoaa prepaid-asiakkailleen myös tukun erilaisia elämää helpottavia palveluita henkilökohtaisesta puhelinvastaajasta sähköpostin lukumahdollisuuteen asti.

”Kuvaviestit ovat tulossa kovaa vauhtia”, Tissari da Costa paljastaa. ”Ja tekstiviesteissähän mCelillä on jo lähes 100 prosentin markkinaosuus”, hän kehaisee. MCelin ehkä suurin markkinavaltti ovatkin juuri puheajan latauslipukkeiden mukana seuraavat ilmaiset tekstiviestit. Sadan meticalin eli noin kolmen euron hintaisen latauskortin kylkiäisenä saa tällä hetkellä 60 ilmaista viestiä.

Mosambikin mittakaavassa mCel on jättimäinen yritys. Se työllistää noin 550 ihmistä ja on liikevaihdoltaan maan kolmanneksi suurin yritys. MCelin ohi kiilaavat vain alumiinisulattamo Mozal ja energiayhtiö Cahora Bassa, jotka molemmat ovat ulkomaisessa omistuksessa. MCelillä onkin siis hyvä syy olla oman tunnuslauseensa mukaisesti ”ylpeästi mosambikilainen”.

Mosambikilaisuus myy

MCelin toistaiseksi ainoa kilpailija, eteläafrikkalainen Vodacom aloitti toimintansa vuoden 2003 lopussa. Vodacomilla on Mosambikissa alle 500 000 liittymää. Molemmat operaattorit kilpailevat kännyköityvien mosambikilaisten meticaleista näyttävillä mainoksilla ja houkuttavilla tarjouksilla – mCelin kirkkaankeltaiset mainokset värittävät katukuvaa, eivätkä Vodacomin sinivalkoiset kyltit jää pekkaa pahemmaksi.

Talonkorkuiset plakaatit, yhtiöiden logoilla varustetut kadunkulmakioskit ja pitkin Maputon katuja suhailevat, operaattoreiden värein koristelluilta muovipalloilta näyttävät taksimopot ovat molempien yhtiöiden käyttämiä mainoskikkoja. Maaseudulla mCel on vielä toistaiseksi Vodacomia näkyvämpi – ja kuuluvampi.

Sekä mCel että Vodacom hyödyntävät mainonnassaan mosambikilaisuutta ja karrikoituja katukielen ilmaisuja. Kukaan ei taida enää tietää, muokkaavatko olemassa olevat muoti-ilmaisut mainosten sisältöä vai päinvastoin. Mosambikilaisuus on muodissa, ja se näkyy. Vähän aikaa sitten jokainen maputolainen oli Vodacomin mainoksen tavoin ”bazaamassa” ja nykyisin ihmiset ”jubailevat” mCelin kampanjan tahtiin.

Operaattoreiden tarjoamat mobiilipalvelut on muokattu hyvin käytännönläheisesti kehittyvän maan tarpeita ajatellen. Sekä mCelin että Vodacomin liittymistä voi esimerkiksi lähettää ilmaisen please call me -viestin eli beepin. Sukulaisten ja tuttujen piirissä tiedetään, kenellä on varaa ostaa puheaikaa, ja kun on puhuttavaa, varattomat lähettävät beepejä. Puheaikaa ostanut voi myös lähettää puheaikaa toiseen liittymään siirtopalvelun avulla. Tämä käy kätevästi ilmaisella tekstiviestillä.

Taannoin mCel tarjosi ilmaisia puheluita muutamaan ennalta valittuun numeroon aamuyön tunteina. Onneksi palvelu lakkautettiin, ja asiakkaat saavat taas nukkua yönsä rauhassa.

Maputossa, kuten muissakaan Mosambikin suurimmissa kaupungeissa, ei matkapuhelinverkon löytyminen ole ongelma. Harmia voi sen sijaan aiheuttaa soittajien paljoudesta johtuva verkkojen jumittuminen – erityisesti tätä tapahtuu perjantai- ja lauantai-iltaisin. Kännyköillä otetaan kuvia, sovitaan kokouksia, vaihdetaan kuulumisia perheen kanssa, juorutaan mukavia ja lähetetään viestejä.

Kokousten kauhu

Matkapuhelin on oleellinen osa urbaania mosambikilaiskulttuuria. Itseään kunnioittavan menevän kaupunkilaisen kapula on tuliterä. Tosin esiin se otetaan vasta turvalliseksi havaitulla paikalla.

Vaikka mosambikilaiset ovatkin omaksuneet hanakasti matkapuhelimen osaksi arkielämäänsä, ei käytännöllisesti katsoen kukaan puhu kännykkään kadulla kulkiessaan. Se kun on varma tapa päästä eroon matkapuhelimestaan.

Kännyköiden, latureiden, matkapuhelinten kuorien ja muun kännykkäkrääsän piraattikauppa ja katukaupustelu kukoistavat. Yksi tehokas tapa suojella puhelintaan on kantaa mukanaan vanhaa, halkomallista Nokiaa – sitä tuskin kukaan viitsi edes varastaa.

Mosambik ei ole säästynyt muiltakaan kännyköitymisen lieveilmiöiltä. Rennonletkeää elämänmenoa rytmittävät tekstiviestit ja epäedulliseen aikaan saapuvat puhelinsoitot. Ihmisten on oltava tavoitettavissa läpi vuorokauden.

Niin tärkeää kokousta tai myöhäistä kellonaikaa ei olekaan, etteikö ainakin muutama mitä mielikuvituksellisin hälytysääni herättäisi nukahtamaan päässeen matkapuhelimen kantajan, ja ympärillä olijat.

Oikea tapa reagoida kokouksessa pirisevään puhelimeen tuntuu olevan käsi suun edessä äänekkäästi kuiskattu ”olen kokouksessa, en voi nyt puhua”, joka ei kylläkään aina riitä lannistamaan soittajaa. Myös tekstiviestien kirjoittaminen, jopa kesken esitelmänpidon täydessä auditoriossa, on osa hyväksyttyä kännykkäetikettiä.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 9/2006