Näkökulmat

Taylorin oikeudenkäynti murentaa Afrikan hyvä veli -järjestelmää

Liberian uusi hallinto on monien vaikeiden tehtävien edessä.

Vuosi 2006 on mullistava Liberian demokratialle ja ihmisoikeuksille. Sodan runtelema maa on saanut ensimmäisen demokraattisen hallituksensa, ja Ellen Johnson-Sirleafista tuli Afrikan ensimmäinen naispresidentti, joka on jo perustanut totuus- ja sovintokomission tutkimaan ihmisoikeusloukkauksia.

Komission syyniin tuleva 25 vuoden jakso käsittää monia kauheita joukkomurhia ja 14-vuotisen sisällissodan, joka vaati arviolta 250 000 uhria. Presidentti Charles Taylorin kaltaiset sotaherrat komensivat huumattujen lapsisotilaiden armeijoita raiskaamaan, silpomaan ja kiduttamaan siviilejä.

Johnson-Sirleaf osoitti alkuvuodesta sitoutumisensa vääryyksien hyvittämiseen vaatiessaan Nigeriaa luovuttamaan Taylorin Sierra Leonen sotarikoksia tutkivalle erikoistuomioistuimelle. Taylor eleli Nigeriassa luovuttuaan vallasta Liberiassa elokuussa 2003.

Nigerian presidentti Olusegun Obasanjo luovutti Taylorin, joka saatiin oikeuteen viime hetken pakoyrityksen jälkeen. Hän on kiistänyt kaikki 11 syytettä rikoksista ihmisyyttä vastaan.

Vaikeassa tilanteessa, jossa Liberian turvallisuus riippuu rauhanturvaajista ja useimmilla uudenkin hallituksen jäsenillä on verta käsissään, Johnson-Sirleaf olisi voinut jättää vanhat sotaherrat rauhaan. Taylor joutuu ennen pitkää Liberian totuuskomission eteen, mutta hän olisi voinut välttää erikoistuomioistuimen, jonka on määrä saada työnsä päätökseen tämän vuoden aikana.

Johnson-Sirleafia on syytetty myöntymisestä ulkomaiseen painostukseen, mutta todennäköisesti hän punnitsi tarkoin mahdolliset seuraukset.

Liberian valtio on heikko. Sen on vahvistettava inhimillistä turvallisuutta ja luotava kurinalainen turvallisuuskoneisto, mikä on kova tehtävä lohduttoman köyhyyden, romuttuneiden perusrakenteiden ja raaistuneen kansallisen psyyken oloissa.

Yhtäältä Johnson-Sirleaf ei olisi halunnut suututtaa tärkeitä ministereitä, jotka ovat Taylorin kannattajia ja yhä vaikutusvaltaisia. Toisaalta Yhdysvallat uhkasi vetää tärkeän tukensa jälleenrakennukselta, jos oikeus ei toteudu.

Taylorin entinen vaimo Jewel ja monet entiset sotapäälliköt tukivat Johnson-Sirleafin vaalikampanjaa. Tämän hallitukseen kuuluu heistä muun muassa pahamaineinen Adolphus Dolo. Taylorin vävy Edwin Snowe on parlamentin puhemies. Huolimatta Liberian öljyvarojen väärinkäyttöön liittyvistä epäilyistä Snowe on maan kolmanneksi vaikutusvaltaisin poliitikko.

Johnson-Sirleaf rikkoi afrikkalaisten valtionpäämiesten pitkäaikaisen käytännön keskinäisestä avunannosta. Tämä ennakkotapaus viestittää loppua rankaisemattomuudelle ja voi vaikeuttaa ”pehmeiden laskujen” järjestämistä istuville presidenteille tulevaisuudessa.

Taylorin oikeudenkäynti saatetaan siirtää Hollantiin, jos se uhkaa Länsi-Afrikan haurasta rauhaa. Taylor onnistui aikanaan kylvämään kauhua laajalle alueelle Liberiassa, Sierra Leonessa, Norsunluurannikolla ja Guineassa, ja hänet yhdistettiin myös kansainväliseen terrorismiin.

Taylorin toiminta Nigeriassa aiheutti epäilyjä siitä, että hän kanavoi Liberiasta rosvoamaansa omaisuutta asehankintoihin aikomuksenaan palata valtaan. Epäilyjä ei vähentänyt hänen hallustaan pakomatkalla löytynyt sadan kilon erä eurooppalaisia ja amerikkalaisia seteleitä.

Taylorin taloudellinen valta ja jatkuva kannatus herättävät huolta siitä, että oikeudenkäynti häntä vastaan Länsi-Afrikassa voi kiihdyttää väkivaltaa. Sitä voivat lietsoa muut tuomiolle joutumista pelkäävät rikolliset. Jopa totuuskomission istunnot voivat nostattaa mielenosoituksia, vaikka kyse ei ole tuomioistuimesta, vaan eteläafrikkalaisen esikuvan kaltaisesta sovinto-, hyvitys- ja tarvittaessa rankaisuvälineestä.

Komissiolla on valtuudet esittää haasteita ja suositella syytteen nostamista. Se tutkii ihmisoikeusloukkauksia ja sotarikoksia, mukaan lukien julkisen omaisuuden käyttö selkkauksen rahoituksessa.

Taylorilla saattaa olla edessään vielä useita oikeudenkäyntejä. Alueen valtioiden pitää etsiä luovia ratkaisuja, jotka tarjoavat uhreille riittävän hyvityksen, mutta eivät riko kovalla työllä aikaansaatua rauhaa. IPS

Kirjoittaja tutkii afrikkalaista demokratiaa South African Institute of International Affairs -laitoksessa Johannesburgissa.

 

Julkaistu Kumppani-lehdessä 6-7/2006

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!