Lapsimyyjät vetävät raskaita kärryjään kasinohotellin editse Poipetin päätiellä. (Kuva: Timo Kuronen)

Kiertomatka kambodzhan halki paljastaa maan köyhyyden, mutta myös ihmisten yritteliäisyyden. Linja-autoilu Poipetin, Siem Reapin, Kampong Chamin, Phnom Penhin, Kampotin ja Sihanoukvillen kautta näyttää, mitä teiden ja katujen varsilla myydään ja ketkä kauppaa tekevät.

Thaimaan ja Kambodzhan raja Ara­nyaprathetin ja Poipetin kaupunkien välissä muistuttaa Suomen itärajaa tai Meksikon ja Yhdysvaltain rajaa – elintasokuilu on syvä. Tie muuttuu kerralla kestopäällysteestä pölyksi. Kaupunkien kauppatorit ovat kuin eri planeetoilta.

Raja-asemalla on auringonlaskun aikaan kova ihmisvirta Thaimaan puolelta Kambodzhaan. Osa on thaimaalaisia turisteja, jotka tulevat pelaamaan heti rajapuron takana kohoaviin kasinohotelleihin. Kasinot ovat Thaimaassa laittomia, ja alan yrittäjät investoivat Burman ja Kambodzhan rajakaupunkeihin.

Thaimaalaisia enemmän näkyy kuitenkin eri-ikäisiä kambodzhalaisia suurten korien, muovikassien ja käsivetoisten vankkureiden kanssa. Varakkaammat ovat käyneet ehkä ostoksilla, mutta useimmat ovat olleet koko päivän myymässä maataloustuotteita, pikkupurtavaa, vaatteita tai lyhyttavaraa vilkkalla Aranyaprathetin rajatorilla. Lapsia on mukana hyvin paljon. Näky raskasta kärryä vetävistä pikkupojista suuren kasinon edessä tuntuu kapitalismilta raadollisimmillaan.
Mopobensaa (Kuva: Timo Kuronen) Katukaupasta asiakas voi valita mopobensaa eniten silmää miellyyttävään täyttöpakkaukseen pullotettuna. (Kuva: Timo Kuronen)

Kasinoiden jälkeen päätien näkymän valtaavat ylikansalliset tuotemerkit. Tupakkamainosten lisäksi tien vartta koristavat cokis- ja fantapullot – täynnä keltaista mopobensaa! Pullollinen menovettä maksaa nykyään dollarin eli neljätuhatta rieliä, ja hinnannousua kauhistellaan. Tämä on kuitenkin täsmämyyntiä parhaimmillaan: asiakas voi jopa valita telineestä haluamallaan logolla varustetun täyttöpakkauksen.

Valtatie Poipetista itään on sadekauden jälkeen perunapeltoa, ja 150 kilometrin matkaan menee pysähtymättäkin viisi tuntia. Thaimaasta Siem Reapiin rahtia kuljettavat rekat pistävät tien rakenteen lujille. Alueen riisivainiot ovat laajoja, ja kylien kohdalla autoilijoille myydään bensaa muovikanistereista. Turistit saavat bussista ulos astuessaan kimppuunsa joukon lapsia, jotka kauppaavat vettä, colaa tai rannenauhoja.
Siem Reap vetää kuin magneetti
Lintujenmyyjä Siem Reapissa (Kuva: Timo Kuronen) Siem Reapissa on myynnissä lintuja, joita buddhalaisen hyvien tekojen periaatteen mukaisesti voi päästää vapauteen. (Kuva: Timo Kuronen)

Angkor Watin valtavista khmertemppeliraunioista kuuluisaksi tullut Siem Reapin pikkukaupunki Kambodzhan luoteisosassa on maan kehityksen moottori. Ulkomaalaisten matkailijoiden määrä on noussut 40 prosenttia vuodessa, ja tänä vuonna ylittyy miljoonan vuosikävijän raja. Kaupunki laajenee holtittomasti – turistien ja matkailuyrittäjien lisäksi sinne pakkautuu väestöä maalta paremman toimeentulon toivossa.

Kansainvälisen työjärjestö ILO:n selvitysten mukaan Kambodzhan katukauppiaat kuuluvat kaupunkien köyhälistöön. Heidän kokonaismääräänsä ei tiedä kukaan. Palkkatyötä on yrityksissä ja julkisella sektorilla tarjolla vähän. Yhteensä 13 miljoonan asukkaan Kambodzhassa työpaikoista tulee joka vuosi kilpailemaan 200 000 uutta työikään ehtivää nuorta. Jopa 85 prosenttia maan työvoimasta kuuluu epävirallisen talouden piiriin, ja suurin osa heistä työskentelee lä­hes omavaraisessa maataloudessa. 2003 lähes kaksi kolmasosaa maan kansantuotteesta oli peräisin epäviralliselta, palkkatyön ulkopuoliselta sektorilta.

Siem Reapin kasvu antaa kuitenkin toivoa, ja niinpä katukaupustelu ja suoramarkkinointi on siellä erityisen vilkasta. Lentokentältä kaupunkiin johtavan tien varrelta löytyy suurien hotellien lisäksi avomallisia perustarvikekioskeja ja pyöräileviä kookospähkinämyyjiä. Kaupungin keskustassa jalkakäytävät täyttyvät iskunvaimentimien, patonkien, vihannesten ja hedelmäpirtelön myyjistä. Palvelujaan tarjoavat myös lukuisat kengänkorjaajat ja -kiillottajat. Mopobensa on täällä valutettu limupullojen sijaan vuosikertaviskipulloihin – kaupungissa on siis muutakin vanhaa kuin Angkorin tuhatvuotiset temppelit.

Kansalaisjärjestön tukema vammautunut nainen myy kirjoja vanhan torin läheisyydessä. Läheisen kadunkulman on vallannut keitettyjen simpukoiden kauppaaja. Kuninkaallisen vierasmajan luona yksinäinen nainen tarjoaa puolestaan pääskyjä ja kyyhkyjä, joita voi buddhalaisen hyvien tekojen periaatteen mukaisesti päästää vapauteen. Asiakkaita ei kuitenkaan näytä olevan. Syynä lienee lintuinfluenssan pelko, joka on levinnyt myös Kambodzhan kaupunkilaisten keskuuteen.

Suoramyyntiä harjoitetaan etenkin Angkor Watin ja muiden tuhatvuotisten temppeleiden liepeillä. Auringonnousua Sras Srangin temppelijärven rannalle katsomaan nousseet turistit saavat seurakseen ison joukon noin kymmenvuotiaita lapsia, joiden valikoimissa on lähinnä kaulahuiveja ja rannerenkaita.
Kaupustelijoita auringonnousussa (Kuva: Timo Kuronen) Auringonnousu ja pieniä kauppiaita Sras Srangin temppelijärven rannalla. (Kuva: Timo Kuronen)

Lapset eivät päästä potentiaalisia asiakkaitaan helpolla, vaan manaavat ostoksille hioutuneella valitus- ja mielistelyenglannilla. ”Sir, only two dollaaaa!” Jos kerrot, että omistat jo vastaavan tuotteen, saat heti vastaukseksi: ”But you did not buy from me, sir. Please buy another for your friend!” Monet lapsista menevät kouluun iltapäiväksi, jolloin kaduille ja temppelialueelle vapautuu toinen vastaava joukko koulunpenkiltä.
Makuelämyksiä maaseudulla
Supermarket veneessä (Kuva: Timo Kuronen) Soutuveneellä liikkuvat kauppiaat siirtyvät kelluvan kylän talolta toiselle myyden perustarvikkeita. (Kuva: Timo Kuronen)

Toisenlaista kaupankäyntiä harjoitetaan kymmenkunta kilometriä Siem Reapista etelään, Tonle Sap -järven rannalla. Chong Kneasin kelluvan kylän veneiden päälle rakennetuissa taloissa asuu vietnamilainen kalastajayhdyskunta. Tasapohjaisella soutuveneellä matkaavat kauppiaat siirtyvät talolta toiselle myyden joko kasviksia tai muita perustarvikkeita kuten kalaöljyä, kananmunia, tupakkaa, olutta ja virvoitusjuomia.

Bussimatka Siem Reapista Kampong Chamiin paljastaa lisää siitä, mitä matkusta­jille tarjotaan. Aamuisella asemalla on tarjolla runsaasti patonkia, mutta paikalla ovat myös piraattikellojen ja aurinkolasien kauppiaat. Kampong Thomin asemalla parhaan myyntipaikan asemarakennuksen seinustalla on varannut hunajanmyyjä, joka korostaa tuotteensa tuoreutta kuljettamalla mukanaan myös kennot ja mehiläiset.
Paistettuja tarantelloja (Kuva: Timo Kuronen) Nainen myy paistettuja tarantelloja Skunin bussiasemalla. (Kuva: Timo Kuronen)

Etelämpänä Skunin matkakeskuksen täyttävät nuoret naiset, jotka myyvät hieman erikoisempaa herkkua. Tarjolla on suurikokoisia paistettuja myrkkyhämähäkkejä, joita kyläläiset kasvattavat maanalaisissa onkaloissa. Paistettaessa myrkky ilmeisesti katoaa, ja hämähäkeistä matkailijat saavat terveellisen välipalan. Epäuskoiset voivat Skunissa ostaa paistettua kanaa tai pomelo­hedelmiä.

Mekongjoen rannalla sijaitseva Ranskan siirtomaa-ajan vilkas kauppapaikka Kampong Cham on nykyään rauhallinen pikkukaupunki, sillä joen rooli kuljetusreittinä on vähentynyt teiden rakentamisen myötä. Kaupunkilaisille on kuitenkin tarjolla runsaasti tuoretuotteita ympäröivältä maaseudulta.

Myös maaseudulla tehdään kauppaa. Niin Kampong Chamin kuin Kampotin maakuntien kylissä on yrittäjiä, jotka tarjoavat paikallisia käsitöitä tai välipaloja, kuten öljyssä paistettuja banaaneja ja hyytelöä jäämurskan kera. Silloin tällöin kylään voi pyöräillä mehujään myyjä tarakalla kulkevan kylmälaukun kanssa.
Puolitoista dollaria päivässä

Yli miljoonan asukkaan pääkaupunki Phnom Penh on maan ylivoimaisesti vilkkain kauppapaikka lukuisine tuoretoreineen ja tavaramarketteineen. Kauppa käy kadullakin. Urban Sector Group -järjestön tutkimuksen mukaan lähes kaikki katukaup­piaat ovat kotoisin kaupungin ulkopuolelta, sillä kaupunkilaiset ovat vallanneet kiinteät myyntipaikat jo aiemmin.

Suurin osa kauppiaista on täällä kuten muuallakin maassa naisia. Katukaup­piaiden koulutus- ja tulotaso on alhaisempi kuin muilla phnompenhiläisillä. Kulujen vähentämisen jälkeen katukauppialle jää päivittäisestä 8-13 tunnin työstä käteen keskimäärin vain puolitoista dollaria. Pienikin summa on tarpeen perheen elättämiseksi tai lasten koulukustannusten kattamiseksi. Yksinhuoltajien osuus Phnom Penhin katukauppiaiden keskuudessa on pienempi kuin muualla, mutta puolison, usein pienipalkkaisen valtion virkamiehen, palkka ei riitä kaikkiin perheen menoihin.

Liikkuvien myyjien elinkeino on jatkuvan uhan alla. Poliisit ja vartijat joko häätävät kauppiaita pois tai pyytävät heiltä suojelurahaa ja muita maksuja. Yleisestä järjestyksestä annetun asetuksen mukaan katukauppa on periaatteessa laitonta. Samalla se on kuitenkin maan verosäännöstön mukaan verotettavaa toimintaa.

Urban Sector Group on aloittanut katukauppiaiden auttamisen tarjoamalla heille neuvontaa ja auttamalla myyjien järjestäytymisessä. Sekä järjestön että katukaup­piaiden mukaan maan hallituksen olisi tunnustettava liikkuvien myyjien elinkeinon asema ja heidän roolinsa edullisten palveluiden tuottajana kaupungin asukkaille.

Kambodzhan kansallinen köyhyydenvähentämisstrategia jättää kaupungin köyhät ja katukauppiaat avustustarpeen ulkopuolelle. Strategiassa jopa moititaan pienituloisia kaupunkilaisia siitä, että he ovat lähteneet pois maalta tai syntyneet kaupunkiin, jossa peruspalvelut ovat lähellä.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 12/2006