Uskontotieteilijöiden mukaan maailmassa on yli kymmenen tuhatta uskontoa. Valtaosa niistä on pienten ryhmien yhteisesti sopimia ja harjoittamia uskonnollisia tapoja sekä rituaaleja. Silti kristinuskon, islamin ja Aasian suurten uskontojen katveeseen jää monia keskisuuria uskontoja. Yksi niistä on Vietnamissa yli kaksi miljoonaa uskonharjoittajaa keräävä Cao Dai.
Cao Dai -uskonnon pääkatedraali sijaitsee Long Thanissa Etelä-Vietnamissa. Oikeastaan kylässä on kyse Vatikaanin kaltaisesta pienestä kirkkokaupungista omine virastoineen, pukutehtaineen ja lukuisine kasvisravintoloineen.
Arkkitehtuuriltaan katedraali yhdistelee säännöistä piittaamatta goottilaisuutta, rokokoota ja idän pagoda-temppelien tyyliä. Rakennuksen pinkit, keltaiset ja mintunvihreät neonvärit kirkuvat huomiota pylväitä kiertäville seitsenpäisille lohikäärmeille. Kaikkialla kirkossa vierailijaa katsoo Pyhä Silmä, joka on maalattu niin jokaiseen ikkunaan kuin koko tilaa alttarilta hallitsevaan valtavaan vihreään palloonkin.
Brittiläinen kirjailija Graham Greene summasi romaanissaan Hiljainen amerikkalainen katedraalin ”disneymäiseksi idän fantasiaksi Technicolor-väreissä”. Epäilevänä katolilaisena tunnettu Greene oli aluksi viehättynyt Cao Dain värikkyydestä ja monimuotoisuudesta, mutta pettyi myöhemmin liikkeen poliittiseen rooliin.
Kirkkoaulan seinämaalauksessa ranskalainen kirjailija Victor Hugo, Kiinan kansallispuolueen perustaja Sun Jat Sen ja vietnamilainen runoilija Trang Trinh ovat saaneet pyhimyksen sädekehät ympärilleen ja antautuneet kiivaalta näyttävään keskusteluun. Sisällä katedraalin pyhimmässä korkealta katosta tarkkailevat hindujen kolme jumalolentoa Brahma, Krishna ja Shiva.
Juuret 1920-luvulla
Valkoiseen kaapuun pukeutuneella vanhalla naisella on kirkonvartijan nauha käsivarressaan. Hän osaa muutaman sanan ranskaa ja auttaa seinille kuvattujen pyhimysten tunnistamisessa. ”Jeanne D’Arc, Winston Churchill, Descartes… Ja täällä on Lenin”, hän viittoilee. Myös William Shakespeare, Thomas Jefferson ja Napoléon Bonaparte löytyvät katedraalin seinille kuvattujen yli 70 henkilön joukosta.
Cao Dai -uskonto syntyi 1920-luvun alussa, kun Indokiinan siirtomaahallinnon virkamies Ngo Van Chieu kertoi hengen ilmestyneen hänelle ja kehottaneen etsimään Korkeampaa Olentoa, vietnamiksi Cao Dai. Liike keräsi nopeasti kannattajia, ja vuonna 1926 ranskalaiset siirtomaaisännät myönsivät Cao Daille virallisen aseman uskontona.
Cao Dain tavoitteena on luoda synteesi Vietnamin kolmesta valtauskonnosta buddhalaisuudesta, konfutselaisuudesta ja taolaisuudesta. Mukaan on otettu aineksia myös muista maailmanuskonnoista, erityisesti kristinuskosta. Liikkeen hierarkia imitoi katolista kirkkoa: johdossa on paavi, alaisuudessaan kardinaalit, piispat ja papit.
Vaikka Cao Daita voi pitää mystiikalla maustettuna ja kitschillä kuorrutettuna uskon sekahedelmäsoppana, on se harjoittajilleen aito asia. Katedraalin seremoniassa yhdistyvät rakennuksen kirkkaat värit, ikkunoista tulviva valo, musiikki, suitsukkeiden tuoksu ja värikkäisiin kaapuihin pukeutuneiden pappien hitaat liikkeet toisiinsa ihmeen hypnoottisesti.
Uskonharjoittajien tunnelman hartautta ei häiritse edes turistien jatkuva liike, salamavalojen välähdykset tai videokameroiden surina. Caodailaiset ovat vilpittömän ylpeitä katedraalistaan ja sen herättämästä kiinnostuksesta. Eikä motiivina ole raha, sillä myynnissä ei ole uskonnollista rihkamaa eikä lahjoituslippaita pidetä esillä.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 12/2006