Jäätiköt sulavat, saaret uppoavat
Kangerdlugssuaqin jäätikkö Grönlannin itärannikolla valuu Atlantin valtamereen ennätysvauhtia: satelliittimittausten mukaan nopeus on neljäntoista kilometriä vuodessa.
Kangerdlugssuaq menettää myös massaansa kovaa kyytiä, ja pelkästään tänä vuonna sen reuna on vetäytynyt viisi kilometriä. Ohetessaan ja kutistuessaan jäätikkö syytää Atlantin valtamereen suunnattomia määriä makeaa vettä.
Kangerdlugssuaq ei ole ainoa sulava jäätikkö. Hieman sitä eteläisempi Helheimin jäätikkö virtaa sekin 12 kilometriä vuodessa, puolen jalkapallokentän verran joka päivä.
Syitä nopealle sulamiselle arvellaan löytyvän useita. Viime kesinä Grönlannin mannerjään pinta on sulanut tavallista enemmän, ja runsaan sulavan veden arvellaan jäätikön pohjalle suodattuessaan vauhdittavan jäävirran kulkua kivisessä maastossa. Samaan aikaan jäätikön reuna kohtaa ilmastonmuutoksen lämmittämän meriveden ja vetäytyy.
Jäätiköiden sulaminen nostaa meriveden pintaa kaikkialla maailmassa, ja monet pienet saarivaltiot ovat jo hätää kärsimässä.
Tyynestämerestä kohoavaan Vanuatun saariryhmään kuuluvan Teguanin rannikkokylän asukkaat saivat kyseenalaisen kunnian olla ensimmäisiä meren tieltä pakenemaan joutuvia ihmisiä. Suurin syy pakkomuuttoon oli, että suolainen merivesi uhkasi juomavesivarantoja.
Intian uusrikkaat ostavat taidetta
Tyeb Mehta: Nimetön (1993)
Intian vaurastuessa myös maan uusrikkaiden lukumäärä on lisääntynyt. Viime aikoihin saakka heidän suosikkituotteitaan ovat olleet perinteiset ylellisyydet, kuten Porschet ja Chanelin käsilaukut. Nyt uudeksi keinoksi osoittaa oma vaurautensa on noussut intialainen nykytaide.
Kotimaisen kiinnostuksen myötä monien intialaisten nykytaiteilijoiden töiden hinnat ovat nousseet arvoon arvaamattomaan myös ulkomailla.
Ensimmäisenä teoksena miljoonan dollarin rajan ylitti hiljattain Tyeb Mehtan öljyvärimaalaus Mahisasura, joka myytiin 1,58 miljoonalla dollarilla New Yorkissa Christien huutokaupassa. Summa oli viisi kertaa suurempi kuin mitä yhdestäkään Mehtan taulusta aiemmin on maksettu.
Kenian keinuvat ”kirjastoautot”
Suomen syrjäseuduilla kirjastoauto on usein ainoa kulttuuripalvelu. Kenian koillisosan vaikeasti saavutettavilla alueilla asuvia paimentolaisia puolestaan palvelee Liikkuva kamelikirjasto.
Keinahtelevan kirjaston kokoelmissa on yli 7000 nidettä, suurin osa niistä Book Aid Internationalin lahjoittamia. Kamelikirjasto on tärkeä tiedonlähde lapsille ja nuorille, joiden kouluissa kirjoista on puutetta ja yhtä oppikirjaa jakamassa voi olla kolme tai neljä lasta.
Kirjastopalvelulla pyritään nostamaan lukutaitoisten ihmisten osuutta köyhällä paimentolaisalueella. Tällä hetkellä lukutaitoisia alueen väestöstä on alle viisitoista prosenttia. Osuus on kansallisesti pieni, sillä kaikista kenialaisista lukutaitoisia on noin seitsemänkymmentä prosenttia.
Liikkuvan kamelikirjaston toimintaa valvoo Kenian kansalliskirjasto, ja lainaustoiminnan lisäksi se muun muassa levittää aids-tietoutta ja tarjoaa erityispalveluita näkövammaisille.
Hiv vie yksityisyydensuojan
Hiv-tartunta merkitsee monessa maassa ihmiselle paitsi hengenvaarallisen taudin puhkeamismahdollisuutta myös yksityisyyden menettämistä.
Mauritaniassa vaimo tarvitsee mieheltään luvan hiv-testiin. Espanjassa hiv-tartunnan saaneista on luotu rekisteri. Yhdysvalloissa Illinoisin osavaltiossa terveysviraston on ilmoitettava koulun rehtorille, jos alle 21-vuotias oppilas on hiv-positiivinen. Rehtorin puolestaan on kerrottava asiasta koulun terveydenhoitajalle ja opettajille. Meksikossa eräät kansalaisjärjestöt vaativat säädöstä, jonka perusteella hiv-positiivisen olisi pakko ilmoittaa mahdolliselle partnerille tartunnastaan. Ilmoituspakkoa vaativat uskovat, että se olisi paras keino suojata naisia tartunnoilta.
Latinalaisessa Amerikassa ja Karibialla tehdyt tutkimukset toisaalta osoittavat, että naiset saavat useimmiten tartunnan vakituiselta
kumppaniltaan, jonka kanssa olettavat elävänsä uskollisessa
parisuhteessa. Naisten HIV-tartuntojen ehkäisemiseksi olisikin keskeisintä vaikuttaa nimenomaan parisuhteessa elävien miesten sukupuolikäyttäytymiseen.
Shell ei luovu kaasunpoltosta Nigeriassa
Nigerian öljyalueen maanalaisissa putkissa kaasu kulkee mangrovesoiden, peltojen ja jopa kylien alla. Kaasua poltetaan useissa paikoissa ja siitä aiheutuvat liekit ja savupilvet ryöpsähtelevät taivaalle kaikkina vuorokaudenaikoina seitsemänä päivänä viikossa. Kaasunpoltto yhdessä säännöllisten öljyvuotojen kanssa on tuhonnut paitsi alueen ihmisten elinolosuhteita ja terveyttä, myös kalastuselinkeinoa, vettä ja maata.
Nigerian korkein oikeus päätti hiljakkoin, että öljy-yhtiöiden kaasunpoltosta aiheutuvat lieskat vaarantavat Niger Delta -alueen
ihmisten terveyden ja loukkaavat heidän ihmisarvoaan. Oikeuden päätöksen mukaan yhtiöiden tulisi luopua kaasun polttamisesta välittömästi.
Nigerialaisaktivistit iloitsevat tuomiosta, mutta alueella toimiva Shellin tytäryhtiö on ilmoittanut, että se aikoo valittaa päätöksestä. Yhtiö vetoaa siihen, että se on jo sijoittanut kaksi miljardia dollaria asian hoitamiseen, ja aikoo joka tapauksessa lopettaa kaasunpolton vuoteen 2009 mennessä.
Ympäristöongelmien lisäksi nigerialaisia suututtaa rahan haaskaus.
Ilmaan häviää tulena ja savuna noin 2,5 miljardin dollarin arvosta
maakaasua vuodessa. Määrä on öljy-yhtiöiden mukaan niin vähäinen, ettei sitä kannata jalostaa ja myydä. Nigerian 130 miljoonasta asukkaasta kaksi kolmasosaa elää köyhyysrajan alapuolella.
Muslimikola kolahtaa
Suuttumus Lähi-Idän tilanteesta on synnyttänyt colajuomankokoisen markkinaraon, jota täyttämään on noussut jo useampia ”muslimimyönteisiä” vaihtoehtoja.
Klassikko on Mekan pyhästä lähteestä nimensä saanut iranilainen Zam Zam Cola, jonka valmistus alkoi jo 1950-luvulla. Aluksi Zam Zam Colaa tehtiin yhteistyössä Pepsin kanssa, mutta vuonna 1979 Iranin hallitus kielsi Pepsin ja Coca Colan epäislamilaisina.
2000-luvun alussa Zam Zamin menekki kasvoi niin paljon, ettei tuotanto pystynyt vastaamaan kysyntään. Zam Zamin rinnalle ilmestyi kirjava joukko virvoitusjuomia, joita näkökulmasta riippuen kutsutaan opportunistisiksi tai eettisiksi. Moni tuottajista lupaa lahjoittaa osan voitosta hyväntekeväisyyteen, kuten palestiinalaislapsille, Unicefille tai rauhanjärjestöille. Esimerkiksi Mecca-Colaa ostaessasi kymmenen prosenttia hinnasta ohjataan Palestiinan lapsille.
Vuonna 2002 lanseeratun Mecca-Colan punavalkoinen tölkki – jonka sisältöä kielletään sekoittamasta alkoholiin – muistuttaa hämäävästi Coca-Colaa. Reseptinsä internetistä onkinut toimittaja Tawfiq Mathlouth kutsuu kehittämäänsä juomaa nimityksellä ”classic” ja varoittaa jäljitelmistä. Mathlouthin mukaan Mecca-Colaa ostamalla voi protestoida amerikkalais-sionisistia rikoksia vastaan. Mecca-Colan kotisivuilla vastustetaan imperialismia, kolonialismia ja epäoikeudenmukaisuutta. Mainosvideolla on kidutettujen irakilaisten valokuvia.
Mecca-Colan mainoslause on ”Ravista omatuntoasi”. Vähemmän poliittista ohjelmaansa esittelevät Muslim Up sloganeillaan ”Raikkaudessa on järkeä” ja ”Kohti vastuullista kuluttamista”, Californiassa pullotettu Salaam Cola (”Janoatko rauhaa – juo Salaam”) ja brittikola Qibla (”Vapauta makusi”; ”Eettinen valinta”). Arab Cola -nimeä puolestaan käyttää ranskalais-marokkolaisen yrityksen lisäksi pieni egyptiläinen firma, joka kehottaa ”Aika juoda toisin ja laajemmasta näkökulmasta”.
Ruotsin asuntomarkkinoilla piilorasismia
Ruotsissa on noussut poliittinen myrsky asuntomarkkinoilla tapahtuvasta etnisestä syrjinnästä. Asia on tiedetty, mutta sen olemassaoloa ei ole haluttu julkisesti tunnustaa. Nyt TV 4 Kalla Fakta -ohjelman asuntomarkkinoiden piilorasismista tekemän tutkimuksen tulokset ovat saaneet asuntoministeri Mona Sahlinin (spd) vaatimaan lakiuudistusta.
Pintaa raaputtamalla paljastui, että maailmalla humanistisena tunnettu kansa ei oman maansa rajojen sisäpuolella olekaan erityisen suvaitsevainen. Tutkimuksessa kävi ilmi, että viisi kuudesta asuntovälittäjästä suostui etniseen syrjintään. Mukana olivat sekä kunnalliset että yksityiset asunnonvälittäjät.
Syrjintäasiavaltuutettu Katri Linna on hyvillään, että ilmiö on nostettu näkyville. Ruotsissa kynnys puhua etnisestä syrjinnästä on korkea.
”Minä en ole hämmästynyt tuloksesta vaan siitä, että ruotsalaiset ovat niin hämmästyneitä”, Linna sanoo. Tutkia pitäisi enemmänkin, mutta tähän mennessä yliopistomaailma on kynsin ja hampain vastustanut vastaavien tutkimusten tekemistä.
Euroopan unionin ihmisoikeusneuvosto on jo parin vuoden ajan pyytänyt Ruotsilta selvitystä etnisestä syrjinnästä. Syrjinnän kieltävä laki tuli voimaan kaksi vuotta sitten. Asuntomarkkinoilla tapahtuvaa etnistä syrjintää on kuitenkin ollut äärimmäisen vaikea näyttää toteen.
”Tällä hetkellä meillä on korkeimmassa oikeudessa yksi hyvin selkeä asuntotapaus, jossa on kysymys etnisestä syrjinnästä. Mikäli voitamme tämän oikeudenkäynnin, tietää se, että useampi uskaltaa ilmoittaa etnisensyrjinnän kohteeksi joutumisesta”, Katri Linna uskoo.
Hänen mielestään etninen syrjintä on seurausta ruotsalaisten vanhanmallisesta ajatustavasta:
”Ruotsalaiset ajattelevat yhä, että ruotsalaisuus on päämäärä, johon tähdätään. Tehdään toimenpiteitä, joiden uskotaan olevan positiivisia, kuten kaikkien siirtolaisten asuttaminen samalle asuntoalueelle. Varsinkin kunnalliset asuntovälitykset toimivat tällä periaatteella.”
Unicef vie laatikkokouluja Kashmiriin
Unicef on huolissaan siitä, että Pakistanin maanjäristysalueen lapset tippuvat ulos koulutuksesta ja päätyvät lapsityöläisiksi.
Maanjäristyksen jälkeen monien lasten onkin ollut pakko hakeutua töihin perheen toimeentulon turvaamiseksi.
Lapsityövoiman käyttö on Pakistanissa yleistä, mutta järistyksestä
pahiten kärsinyt Kashmirin alue on aiemmin ollut tunnettu lasten
korkeasta koulunkäyntiasteesta.
Suurin osa alueen kouluista tuhoutui luonnonkatastrofissa ja moni opettaja hautautui koulunsa mukana. Muutamia kouluja on avattu, mutta suurimmalla osalla järistysalueen lapsista ei enää ole koulua, mihin mennä
Saadakseen lapset takaisin arkisten koulurutiinien pariin Unicef on avannut Kashmirissa 231 telttakoulua ja toimittanut paikalle yli kaksituhatta ”laatikkokoulua”, joista jokaisesta löytyy
koulutarvikepakkaus pienen lapsiryhmän tarpeisiin.
Navajot hyödyntävät teknologiaa
Pohjois-Amerikan alkuperäiskansa Navajot on ottanut internetin avuksi yhteisönsä kehittämiseen.
Paikallisten päälliköiden yhteistyöhanke on linkittänyt toisiinsa 110
kylää ja 200 000 ihmistä. Valokuitukaapeleiden vetäminen koko laajalle Navajoalueelle olisi ollut hidasta, joten heimo käyttää
tiedonvälityksen apuna satelliitista vuokraamaansa tilaa.
Navajot ovat laatineet muun muassa toistasataa web-sivullista ohjeita kylien toiminnan suunnittelusta ja kehittämisestä. Toistaiseksi näkyvin saavutus on, että 20 navajokylää on ohjeiden perusteella laatinut maankäyttösuunnitelman, kolmessakymmenessä se on valmisteilla.
Maankäyttösuunnitelmien avulla Navajo yhteisöjen asemaa on voitu merkittävästi parantaa. Ennen projektin käynnistymistä – viisi vuotta sitten – ainoastaan parikymmentä prosenttia navajoista oli puhelimen tavoitettavissa. Viidellätoista prosentilla oli tietokone ja joka kymmenennellä käytössään internetyhteys.
Mielenterveysongelmaiset pois, turistit tilalle?
Tansanian Arushassa viranomaiset aikovat häätää psyykkisesti sairaat ihmiset pois kaupungin keskustasta. Häädön uskotaan ja toivotaan miellyttävän erityisesti turisteja.
Aluejohtaja Fulgence Sarian mukaan kaupunki siistiytyy, kun ikävästi käyttäytyvät, matkailijoita pelottavat yksilöt häädetään. Esimerkkinä häiriötekijöistä Saria mainitsi kerjäävät tytöt, jotka suuttuessaan alkavat riisuutua. Saria perusteli kieltoaan myös sillä, että jotkut mielisairaat ovat sylkeneet ohikulkijoiden päälle.
Jo aiemmin aluejohtaja on karkottanut katukuvasta kerjäläiset, katulapset ja kodittomat.
Mikroluotoista suurin osa Aasiaan
Viime vuonna yli 92 miljoonaa perhettä sai mikrolainaa. Suurin osa lainaa saaneista oli äärimmäisen köyhiä eli heidän tulonsa jäivät alle dollariin päivässä. Enemmistö lainansaajista oli naisia.
Mikrolainat on tarkoitettu kaikkein köyhimmille, joiden toivotaan voivan hankkia lainan turvin itselleen elinkeinon. Usein lainalla rahoitetaan esimerkiksi ompelukone tai polkupyöräriksha. Laina maksetaan yleensä korkoineen takaisin viimeistään vuoden kuluessa.
Mikroluototusjärjestelmän piirissä on 137 valtiota. Toiminta käynnistyi 1970-luvulla Bangladeshissa, ja edelleen 90 prosenttia kaikista myönnetyistä mikrolainoista annetaan Aasian maissa. Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa vain noin joka kymmenes niistä, joille mikrolainoista olisi hyötyä, on järjestelmän ulottuvilla.
YK on julistanut kuluvan vuoden mikrolainavuodeksi. Sen tavoitteena on, että vielä vuoden loppuun mennessä mikroluotto olisi helpottamassa maailman 100 miljoonan köyhimmän perheen toimeentuloa. Lainat ovat yleensä muutamia satoja euroja.
Vaietut pakolaiset vaikenevat
Intian poliisi kertoo pysäyttäneensä rajalle satoja pakolaisia, jotka pyrkivät palamaan nepalilaisilta pakolaisleireiltä kotimaahansa Bhutaniin. Reitti maiden välillä kulkee Intian Länsi-Bengalin kautta.
Nepalin itäosassa sijaitsevilla pakolaisleireillä elää 100 000 etnisesti nepalilaista bhutanilaista. Pääosin viljelijöistä ja kauppiaista koostuva nepalilaisväestö joutui lähtemään Bhutanista 1990-luvulla, kun maan kuningas poisti heidän kansalaisoikeutensa. Osa karkotettiin maasta demokratiapyrkimyksistä syytettynä.
Nepalin bhutanilaispakolaisia on joskus kuvattu maailman vaietuimmaksi pakolaisryhmäksi.
Poliisin mukaan Nepalin ja Intian rajalle pysäytetyt pakolaiset vaativat pääsyä Intian kautta Bhutaniin. Kun heidän pyyntönsä ei suostuttu, he eivät suostuneet palamaan pakolaisleireihin vaan jäivät istumaan hiljaisina rajalle. Aiemmin syksyllä YK:n pakolaisjärjestö UNHCR kehotti bhutanilaispakolaisia pysymään leireillä, joissa heitä voidaan auttaa. Pakolaiset ovat täysin YK:n ruoka-avun varassa.
Maraboutit ovat maagisia miehiä
Aivan tavallisella pihalla Senegalin pääkaupungissa Dakarissa istuu kaksi nuorta poikaa kirjoittamassa ohuilla siveltimillä. He kirjoittavat kullanvärisellä musteella kauniita arabialaisia kirjoitusmerkkejä, kieli suupielessä. Pojat kirjoittavat Koraanin säkeitä.
Senegalilaisista yli 90 prosenttia on muslimeja. Islamin lisäksi myös magia ja mystiikka ovat Senegalissa aina läsnä, ne ovat osa afrikkalaista todellisuutta ja arkea. Niinpä useilla lapsilla on suojana pahaa vastaan amuletti, joka on kiinnitettynä vyöhön tai käsivarteen.
Maraboutit ovat uskonnollisia poppamiehiä, joilla on yliluonnollisia voimia. He ennustavat tulevaisuuden, antavat neuvoja, rukoilevat ihmisten puolesta ja suojelevat kaikenlaista pahaa vastaan.
Marabouteilta saattavat poliitikotkin käydä kysymässä neuvoa. Esimerkiksi Senegalin presidentti Abdoulaye Wade ei salaile, että hänellä on tapana käydä säännöllisesti erään maraboutin luona.
Ohitan nuo kaksi nuorta poikaa. Poikien kirjoittamien koraaninsäkeiden lisäksi mikään ei juorua siitä, että täällä asuisi marabout.
Marabouti Boubacar Diawar tyttärensä sylissään. Kuva: Margherita Zilliacus
Minut ohjataan pieneen huoneeseen, jonka lattialla istuu marabout Boubacar Diawar. Hän katsoo ystävällisesti ylöspäin ja toivottaa minut tervetulleeksi samalla tarkkaillen minua perusteellisesti.
Menen suoraan asiaan. Jos joku haluaa vahingoittaa toista ihmistä, voiko hän kääntyä puoleenne saadakseen apua?
”Ei, en asetu koskaan pahan palvelukseen, olen syntynyt auttaakseni ihmisiä, en vahingoittaakseni”, poppamies vastaa ystävällisesti hymyillen.
”Se, Joka haluaa hyviä neuvoja, jonka tarvitsee tietää tulevaisuudestaan tai joka tarvitsee apua onnistuakseen toimissaan, tulee minun luokseni.”
Boubacar Diawar kertoo, että hänellä on monen asiakkaansa kanssa hyvin henkilökohtainen, lähes terapauttinen suhde. Ihmiset paljastavat hänelle huolensa ja ongelmansa.
”Marabout on uskottu, ystävä ja neuvonantaja”, hän kuvailee.
Marabouteilla on erilaisia tapoja: jotkut lukevat tulevaisuutta untensa avulla, toiset käyttävät rukousnauhaa ja jotkut ammentavat tulkintansa Koraanista.
Kun olen lähdössä, Diawar kysyy nimeäni ja alkaa tutkia Koraania. Sitten hän kertoo perheestäni, työstäni ja tulevaisuudestani.
Lopuksi hän antaa minulle koraaninsäkeitä, joita minun tulee lukea. Minun tulee myös ostaa lammas ja vuohi ja uhrata ne, toisin sanoen jakaa köyhille. Jos teen sen, rukoilee marabout minulle Allahin suojelusta.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 1/2006