”Glittervärit ovat jo mennyttä”, Kennedy Musyoka, 22, toteaa asiantuntevasti. ”Nyt huudossa ovat musta, suklaanruskea, pronssi ja kupari.”
Kauden muotivärit Nairobin tukkoisilla teillä huristavissa pakettiautobusseissa eli matatuissa vaihtuvat tiuhaan tahtiin. Toinen toistaan korskeammin koristellut autot kilpailevat asiakkaista imagollaan: varsinkin nairobilainen nuoriso valitsee kulkupelinsä ulkonäön, autossa soitettavan musiikin ja yleisen ”cooliuden” perusteella.
Musyoka ja pikkuveli Martin Musyimi, 21, ovat aloittelevia matatu-yrittäjiä. Heidän upouutta mustalla ja kuparilla koristeltua matatuaan on sorvattu katu-uskottavaan kuntoon jo useamman kuukauden ajan. Asialla ovat olleet kaupungin ammattitaitoisimmat autonrassaajat: mekaanikot, verhoilijat ja automaalarit. Pian Frackers-nimen saanut auto on valmis Nairobin kaoottiseen liikenteeseen.
”Siitä tulee kaupungin kuumin juttu. Tytöt tykkäävät varmasti”, Musyoka virnistää.
Nairobin julkinen liikenne on kokonaan matatujen varassa. Ja näin kyyditys toimii käytännössä: sisäänheittäjä roikkuu puoliksi auton ulkopuolella ja kailottaa kovaan ääneen määränpäätä. Ihmiset sulloutuvat reippaassa tahdissa kyytiin, ja sisäänheittäjä rummuttaa auton kattoa merkiksi kuljettajalle, joka kaasuttaa salamannopeasti tien päälle.
Taksa ahtaasta, mutta sitäkin tunnelmallisemmasta matkasta on 20 shillinkiä eli 20 senttiä. Sateella hinta nousee, koska kyydin tarvitsijoita on enemmän.
Auto kuin taideteos
Kaupungissa, jossa vain harvalla on varaa omaan autoon, matatu käy statussymbolista: olet sitä, millä ajat. Etenkin nuoriso suosii värikkäillä maalauksilla ja tageilla koristeltuja autoja. Myös musiikilla on väliä.
”Nuoriso haluaa kuulla itäafrikkalaista hip hopia”, Musyoka tietää.
”Aamun työmatkaliikenteessä pitää soittaa vähän rauhallisempia rytmejä, mutta iltapäivällä voi huudattaa täysillä”, nuorisoautoihin panostava yrittäjä toteaa.
Musyokan autossa ei äänenvoimakkuudessa säästellä, mutta vanhemmalle kohderyhmälle tarkoitetuissa autoissa hiljaisuus voi olla kilpailuvaltti. Varttuneempi väki ei perusta myöskään koristemaalauksista.
Aikaisemmin pieneen Nissan-pakettiautoon saattoi sulloutua jopa 25 ihmistä, mutta runsas vuosi sitten matatujen matkustajamäärille asetettiin katot. Nyt matatu saa ottaa korkeintaan 14 matkustajaa. Isompi bussimallinen auto nielee 30 ihmistä.
Villiä matatubisnestä on yritetty muutenkin suitsia uudella lainsäädännöllä – tosin turvavyöpakko ja nopeusrajoitukset taitavat olla vain kauniita sanoja lakitekstissä.
”Myös äänekäs musiikki on kielletty – teoriassa”, Musyoka sanoo.
Uuden matatunsa tuunauksessa pojat ovat varautuneet kaikkeen.
”Kaiuttimet on piilotettu auton verhoiluihin, ja äänentoisto toimii kauko-ohjauksella. Jos poliisi ratsaa auton, musiikin voi kätevästi napsauttaa pois päältä.”
Autoja uudistettava trendien mukana
Koska matatut ottavat aiempaa vähemmän matkustajia, on uusille matatu-yrittäjille ollut viime aikoina tilausta. Kilpailu alalla on tiukka. Jopa 30 autoa omistavat suuryrittäjät pyrkivät muodostamaan kartelleja ja syömään elintilan pienemmiltä.
Liiketaloutta opiskeleville Musyokalle ja Musyimille matatu-yrittäjyys on käytännön kauppakorkeakoulu. Uuden ison auton lisäksi veljekset omistavat yhden pienemmän pakettiautomallisen matatun. Tähtäin on kuitenkin muualla kuin autoalalla.
”Ei tätä voi loppuikäänsä tehdä. Auto kestää korkeintaan 3-5 vuotta, ja sen jälkeen siitä ei enää saa uuden veroista. Auto alkaa tuottaa voittoa vasta, kun se on ollut liikenteessä kahdeksan kuukautta”, Musyoka sanoo.
Liiketoiminta on riskipeliä, sillä nuorison suosima trendikäs matatu saattaa jo seuraavassa kuussa ajautua muodin sivuraiteelle. Myös henkilökuntaa on palkattava runsaasti, sillä matatut ovat liikenteessä lähes ympäri vuorokauden.
Musyoka luottaa kuitenkin mustan matatunsa vetovoimaan. Nuori yrittäjä tuntee maalausten ja musiikin lisäksi muutkin alan kilpailuvaltit.
”Komea sisäänheittäjä houkuttelee naisasiakkaita.”
Huippusuunnittelija luottaa inspiraatioon
Matatun koristelu katukuntoon vie useamman kuukauden. Jos auton omistaja haluaa varmistua matatun muodikkuudesta, asialle täytyy palkata ammattisuunnittelija. Monet Nairobin mielikuvituksellisimmista matatuista ovat suunnittelija Mohamed ”Moha” Kartarchandin käsialaa.
”Kaikki lähtee liikkeelle inspiraatiosta. Katson hetken autoa ja tunnustelen sitä mielessäni”, Kartarchand kertoo.
Pienemmät autot taiteilija maalaa itse, mutta suuremmissa töissä tarvitaan apuvoimia. Mestari suunnittelee kuviot ja sekoittaa värit, ja apulaiset toteuttavat suunnitelmat. Tällä hetkellä Kartarchand luottaa väreistä ajattomaan mustaan.
”Yksinkertainen on kaunista”, taiteilija tiivistää.
Kartarchand on suunnitellut autojen ulkoasuja 14-vuotiaasta saakka. Ammattitaito karttui askartelemalla matatujen sisään liimattavia tarroja.
”Suunnittelu on kuin savua. Se kulkee vapaasti omia teitään”, taiteilija filosofoi.
Islamilaiseen perinneasuun pukeutuneen Kartarchandin oma auto on kuin suoraan suomalaisen pikkukaupungin toriparkista. Viemäriputken paksuinen pakoputki töräyttää ilmoille komeat soundit, lieskamaalaukset ja tribaalikuviot on huoliteltu viimeistä piirtoa myöten. Komea auto kääntää katseita myös Nairobin kaduilla.
”Maalaan auton kyljet uudelleen parin kuukauden välein. Usein joku pysäyttää minut liikenteessä ja tarjoaa töitä”, Kartarchand kehaisee.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 8/2005