Malawijärvi on kuuluisa poikkeuksellisen rikkaasta kalalajistostaan.

Brake Justino on kuusissakymmenissä, mutta hänellä on kotonaan liuta huollettavia: vakavasti sairas vaimo ja yli 20 lasta.

”Omat lapseni ovat kaikki kuolleet, samoin yksi nuoremmista sisaristani ja yksi veljistäni”, hän selittää. Orvot ovat saaneet uuden kodin Justinon ja hänen vaimonsa yhä ahtaammaksi käyvästä majasta.

Vaari-ikäiset parin tusinan lapsen yksinhuoltajat ovat yhä tavallisempi ilmiö aidsin koettelemissa Afrikan maissa. Justino tienaa leivän omalle katraalleen Afrikan kaakkoiskolkassa Malawissa, joka on yksi aidsin pahimmin piinaamista maista. Virallisten tilastojen mukaan Malawin väestöstä 15 prosenttia on hiv-positiivisia. Joillakin alueilla, kuten Justinon asuinsijoilla Malawin eteläosassa, luku on eräiden arvioiden mukaan jopa 40 prosenttia.

”Puhun lastemme tulevaisuudesta”

Pesueensa ruokkimiseksi Justino tekee kolmea eri työtä: hän on valtion palkkaama kalastuksenvalvoja Malawijärven kansallispuistossa, kotipaikkakuntansa Chemben luonnonvarainhoitoneuvoston puheenjohtaja sekä lisäksi yleismies jantunen Suomen WWF:n Malawin-projektissa, joka etsii keinoja yhdistää luonnonsuojelu ja kehitysmaiden asukkaiden hyvinvoinnin lisääminen.

Kalastuksenvalvojana Justinolla on harvinainen luonnonihme vartioitavanaan. Malawi-järvi on maailmankuulu poikkeuksellisen rikkaasta kalalajistostaan. Järvessä elää tuhatkunta eri kalalajia, enemmän kuin missään muussa maailman järvessä. Suurin osa niistä on kirjoahvenia, joista monet ovat värikkäitä ja poikastenhoitotavoiltaan eksoottisia: jotkut lajit hoitavat poikasiaan tunnollisesti ja esimerkiksi kiilakirjoahvenet ruokkivat poikasiaan oman ihonsa limalla.

Kalat ovat paikallisen väestön tärkeä ravinnonlähde, mutta liiallisen kalastuksen takia ne ovat vähentyneet romahdusmaisesti. Kalojen pelätään loppuvan järvestä kokonaan seuraavien 20 vuoden aikana.

”Kalojen rauhoitetuilla lisääntymisalueilla tapaa yhtenään laittomia kalastajia”, Justino kertoo. ”Mutta kun menen puhumaan heille, niin en minä voi vain töksäyttää, että ei noin saa tehdä. Sen sijaan aloitan sanomalla, että tulen puhumaan lastemme tulevaisuudesta.”

Hengenpelastajaa pelastamassa

Voidakseen ruokkia sairaan vaimonsa ja yli 20 lasta Brake Justino käy kolmessa työssä.

Ympäristöjärjestö WWF etsii Malawissa keinoja, joilla asukkaiden köyhyyden ja sairauksien lievittäminen ja nopeasti hupenevan alkuperäisluonnon säilyttäminen olisi mahdollista samanaikaisesti, toinen toisiaan tukien.

”Nyt esimerkiksi keräämme rantavyöhykkeestä kotiloita tutkittaviksi ja selvitämme, mitkä kotilolajit levittävät bilhartsiaa”, Justino kertoo. Bilhartsia eli skistosomiaasi on yksi aluetta pahimmin piinaavista sairauksista. Sen aiheuttaa imumato, joka elää osan elämänkierrostaan kotiloissa ja siirtyy sitten loiseksi ihmiseen. Hoitamattomana tauti voi johtaa kuolemaan, eikä tavallisilla malawilaisilla useinkaan ole varaa lääkkeisiin.

Hyvä uutinen on, että taisteluun bilhartsiaa vastaan on tarjolla liittolainen. Eräät Malawijärven kirjoahvenista syövät kotiloita ja pitävät siten bilhartsian aisoissa. Ennen järven nykyistä liikakalastusta bilhartsia oli alueella jokseenkin tuntematon, koska kotiloita syöviä kaloja oli riittämiin.

Nyt WWF levittää kalastajille tietoa niistä kirjoahvenlajeista, jotka ovat elävinä paljon arvokkaampia kuin kuolleina. Jos kalastaja säästää verkkoon jääneiden kotilonsyöjien hengen ja päästää ne takaisin järveen, ne saattavat myöhemmin vuorostaan pelastaa hänen tai hänen perheenjäsenensä hengen.

”Bilhartsian torjunta on erinomainen esimerkki siitä, miten terveys, luonto, koulutus ja köyhyyden lievittäminen ovat Afrikassa tiukasti kytköksissä toisiinsa”, sanoo professori Kenneth McKaye Marylandin yliopistosta Yhdysvalloista.

McKaye on biologi ja yksi maailman arvostetuimmista kirjoahventen asiantuntijoista. Malawissa hän sekä tutkii Malawijärven ainutlaatuista kalalajistoa että osallistuu kehitysyhteistyöhön: hän on yksi Suomen WWF-projektin paikallisista koordinaattoreista.

Yli kolme vuosikymmentä Malawissa ovat vakuuttaneet McKayen siitä, että kehitysmaissa luonnonsuojelu ja ihmisten elintaso ovat pitkällä aikavälillä mahdollisia vain, jos ne suunnitellaan toimimaan yhdessä ja toinen toistensa edellytyksiä parantaen.

Halukkaita paikallisia asukkaita on McKayen johdolla alettu kouluttaa pienten kalanviljelyaltaiden perustamiseen ja hoitoon. Köyhyyttä WWF:n projekti on lievittänyt auttamalla alkuun muitakin uusia elinkeinoja. Ryhmä yksinhuoltajaäitejä on koulutettu valmistamaan ja myymään kasvijätteestä tehtyjä brikettejä, joita voi käyttää kotitalouksissa polttoaineena ja polttopuiden korvikkeena.

WWF on perustanut kylään myös paperipajan, jossa joukko kylän nuoria taiteilee käsintehdylle kartongille luontoaiheisia postikortteja ja myy niitä matkailijoille. Lisäksi WWF tekee yhteistyötä aidsorvoista huolehtivan orpokodin kanssa.

Pienessä maassa voi toinen pieni maa saada paljon aikaan.

”Suomen WWF on nykyään Malawin suurin luonnonsuojelujärjestö”, McKaye kertoo.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 6-7/2005