Baoban mielestä tärkeintä on löytää rikas mies.

Prinsessa rakastuu sieppaajaansa, joka ensin varastaa hänen tärkeimmän aarteensa, äidin helmikamman ja sitten hänen pyhimpänsä, hänen sydämensä. Tämä on osa Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme -elokuvan juonta. Elokuva kaivautuu syvälle kiinalaisten salaisiin rakkauksiin Kiinan dynastioiden aikana.

Tällaisia rakkaustarinoita kuvittelin löytäväni saapuessani Kiinaan ensimmäistä kertaa. Tarkoituksenani oli tutkia sitä, millaista rakkaus on Kiinassa ja miten kiinalaiset rakastuvat.

Ensimmäiseksi suuntasin Hongkongiin. Halusin tietää, mitä nuoret ajattelevat rakkaudesta. Kysyin Tommylta, nuorelta mieheltä, jolla oli punk-kampaus, miten hänen tuntemansa ihmiset rakastuvat. ”Suurin osa ystävistäni tapaa ihmisiä chatissa, ja kun he ovat oppineet tuntemaan toisensa, he päättävät tavata”, Tommy sanoi.

Kysyin häneltä, toimiiko hänkin näin vai antaako hän vanhempiensa järjestää avioliittonsa. Hän katsoi minua kuin olisin tyhmä ja vastasi: ”En, minä odotan, että Jumala löytää minulle jonkun mukavan tytön ja saattaa meidät yhteen.”

Oli minun vuoroni katsoa Tommyä niin kuin hän olisi tyhmä.

Lu Yun kertoi minulle yhdestä avioliittoperinteestä. Jiaozi-rituaalissa sulhanen saapuu hevosella morsiamen vanhempien talolle ja laskeutuu hevosen selästä. Hän kumartaa ensin taivaalle ja maalle, sitten morsiamensa vanhemmille ja lopulta tuoreelle vaimolleen. Rituaali jatkuu siten, että sängyn juureen ripotellaan taateleita, pähkinöitä, longan-hedelmiä ja lootuksensiemeniä, jotta avioliitosta syntyisi pian poikalapsi.

Dongfang huazhuye -vaiheessa miehen on ”täydennettävä vaimoaan”. Yöpöydälle laitetaan neula, jolla miestä tarvittaessa kiihotetaan pistämällä tätä kivespussin ja peräaukon väliselle alueelle. En suosittele, että kukaan lukijoista kokeilee tätä kotona.

Miehen varakkuus ratkaisee

Lamman saarella lähellä Hongkongia tapasin joukon nuoria. Lewis Lee, Esther, Rico ja Marco tutustuivat paikallisessa kristillisessä seurakunnassa. Tavattuaan muutamalla kirkon retkellä Lewis ja Esther päättivät alkaa seurustella.

”Olimme tavanneet kirkossa ja tuntui siltä, että Jumala saattoi meidät yhteen”, he kertoivat.

Seuraava matkakohteeni oli Shanghai, jota ennen kutsuttiin idän huoraksi. Se oli kuuluisa laittomasta seksistä ja oopiumista sekä uhkapeleistä, joissa hukattiin kokonaisia omaisuuksia yhdellä nopanheitolla. Tämä loppui nopeasti, kun kansat alkoivat tanssia marxismin, leninismin ja tehtaiden pillin mukaan. Menneisyys on kuitenkin hälyttävän nopeasti jälleen nostamassa päätään, ja markkinataloudesta innostunut Kiinan hallitus on päästämässä otteensa kansalaisista.

Tapasin jazz-baari Cotton Clubin johtajattaren Helenin ja emännän Baoban. Kysyin Baobalta, millaista rakkaus hänen mielestään Kiinassa on.

”Tärkeintä on löytää rikas mies”, hän vastasi saman tien. Kysyin, olisivatko hänen vanhempansa pettyneet tuohon vastaukseen.

”Ei, päinvastoin, vanhempani kannustavat minua hankkimaan rikkaan miehen”, hän sanoi.

Cotton Clubin johtajatar Helen kutsui minut vieraakseen Shanghain uusimpaan ja hienoimpaan yökerhoon Red Roomiin. Helen on kova, käytännöllinen ja älykäs nainen. Hän vastasi kysymyksiini innokkaasti.

”Ihmiset eivät halua elokuvissa ja lauluissa kuvattua rakkautta vaan mielenrauhan, varmuuden siitä, etteivät enää joudu näkemään nälkää. Monet muistavat edelleen lama-ajan, nälän ja sodan, joka runteli maatamme. Ei ole ihme, että naiset kaipaavat turvallisuutta enemmän kuin komeaa miestä!”

Vastaus oli suora, ja se annettiin häpeilemättä ja nolostumatta. Siksi aloin uskoa, että vastauksia ei ollut tarkoitettu korneiksi tai hauskoiksi, vaan ne kertoivat vakavasta selviytymishuolesta Kiinan kasvavan kansan joukossa.

Perinteet muuttuvat

Hainan-saari on suuri trooppinen saari Kiinan etelärannikolla. Saari oli ennen keisarillisen Kiinan takamaita, surkea ja köyhä pakopaikka. Nykyään se on matkailukohde, jossa menneisyydestä muistuttaa vielä muutama paikka. Eräs näistä paikoista on Changjiang, jota pidin majapaikkanani vieraillessani miao- ja li-kansojen luona. Tuntui hyvältä päästä kaupungista maalle puhumaan ihmisten kanssa, jotka olivat eläneet samalla tavalla vuosisatoja.

Tapasin ensimmäisen heimon yhdessä nuoren kiinalais-ranskalaisen tytön Yavin kanssa, joka tutki heimoja Pariisin yliopistossa. Yav selitti, että li-kansan perinteet ovat muuttuneet, ja nuorille rakastuminen on olennainen osa naimisiinmenoa.

 


Rakkaudesta uteleminen naurattaa nuorta miao-naista.

”Li-naiset ovat perinteisesti tatuoineet kasvonsa. Nuorten kasvoja ei enää tatuoida, koska he eivät sitä halua. Sen sijaan he etsivät itse itselleen kumppanin ja pyytävät sitten vanhemmiltaan luvan. Tämän jälkeen järjestetään yksinkertainen seremonia, jossa perheet kokoontuvat yhteen päättämään asiasta.”

Klaanijärjestelmä toimii Hainanilla siten, että kaikilla kyläläisillä on sama sukunimi. Tämä kävi ilmi jutellessani sekä nuorten että vanhojen ihmisten kanssa: kaikki kertoivat sukunimekseen Foo Yung. Kysyin isoäiti-Foo Yungilta hänen tatuoinneistaan ja siitä, miksi lapsilla ei niitä ole. ”Nuorilla ei ole niitä, koska ne eivät ole muodissa!” hän vastasi kipakasti.

Matriarkaalisen järjestelmän muutokset näkyvät selvemmin miao-kansan parissa, sillä hekin näkevät rakkauden valintana, johon vanhemmat eivät osallistu. Heimon naiset koristelivat ylpeänä perinteistä päähuiviaan, mutta korostivat myös, että nuoret saavat nyt itse valita, kenen kanssa menevät naimisiin.

”Hollywood-liitot” muodissa

Matkani viimeinen osuus vei minut pääkaupunkiin Pekingiin, jossa itä todella kohtaa lännen.

Tunnettu pekingiläinen juorutoimittaja Wendy Liu sanoo: ”Rikkaat miehet löytävät nyt nuoria morsiamia, mutta nämä suhteet eivät kestä. Itse asiassa trendi on päinvastainen. Ihmiset ovat nyt kuin Hollywood-tähtiä, lyhyet rakkaussuhteet ovat muodissa.”

Tapasin kiinalaisen ystäväni Lu Yunin ja hänen uuden poikaystävänsä, kanadankiinalaisen Daniel Yeungin. Daniel työskentelee Kanadan suurlähetystössä ja tutkii suhteita ja valeavioliittoja osana viisuminmyöntämisprosessia.

”On uskomatonta, miten ihmiset yrittävät huijata viisumihakemuksissaan. Joskus he väärentävät rakkauskirjeitä ja lähettävät niitä hakemuksiensa mukana yrittäen todistaa olleensa vuosia suhteessa, joka todellisuudessa on kestänyt vain joitakin viikkoja. Minulle lähetetään usein valokuvia, joihin lähettäjä on kirjoittanut kynällä päivämäärän, mutta unohtanut, että valokuvaamo on painanut oikean päivämäärän kuvan taakse.”

Kysyin Danielilta, miten hän ihastui Lu Yuniin. Hän kertoi käyneensä astrologilla, joka oli sanonut hänelle, että hänen on löydettävä itselleen nainen ja keskityttävä tähän.

”Pian sen jälkeen Lu Yun pyysi minua ulos. Olin aluksi hieman varautunut, koska olin juuri eronnut entisestä tyttöystävästäni. Olin varovainen, koska monet kiinalaiset naiset haluavat löytää itselleen miehen, jonka avulla he voivat päästä pois Kiinasta.”

Daniel irvistää, kun hänen sanoistaan yllättynyt Lu Yun läimäyttää häntä olkapäähän. Daniel peruu pitkään sanojaan ja pyytelee anteeksi Lu Yunilta.

”Suurin syy, miksi olin varovainen, oli se, että kanadalainen (valkoinen) ex-tyttöystäväni, joka tuli kanssani Kiinaan, löysi toisen miehen.”

Kysyin, kuinka vaikeaa on elää monikulttuurisessa suhteessa Kiinassa.

”Aluksi se oli todella outoa, koska ihmiset luulivat, että olin Yunin tulkki tai kuski, eivätkä oikein ymmärtäneet, että me olimme yhdessä.”

”Yun on kiinalaisempi kuin minä. Olen tavallaan kuin banaani: keltainen ulkopuolelta ja valkoinen keskeltä, mutta hän on kuin kananmuna eli valkoinen ulkopuolelta, keltainen sisältä”, Daniel kertoo kulttuurieroista.

Käännös: Minna Hjort

Julkaistu Kumppani-lehdessä 6-7/2005