Nykymaailma on tikittävä aikapommi, eikä meillä ole paljoakaan aikaa sen purkamiseen. Meidän on tehtävä valinta aseellisen ja inhimillisen turvallisuuden välillä.
Aseellinen turvallisuus merkitsee sitä, että maailman eliitti puolustaa etuoikeuksiaan asein, portein ja muurein maailman suuressa köyhyydessä elävää valtaenemmistöä vastaan.
Kolme lukua kuvaa selvästi sitä suuntaa, mihin maailma on menossa: maailmassa käytetään vuosittain avustuksiin 50 miljardia dollaria, rikkaiden maiden maataloustukiin 350 miljardia dollaria ja aseisiin vähintään 900 miljardia dollaria.
Vain kolmella prosentilla näistä maataloustuista tai yhdellä prosentilla asemenoista voitaisiin tarjota koulutus 11 miljoonalle sellaiselle lapselle, joka ei ole koskaan käynytkään koulussa, ja 250 miljoonalle sellaiselle lapselle, joka ei työnteolta ole paljon koulua ehtinyt käydä.
Valtavat määrät aseita eivät tee maailmasta turvallista vaan jakautuneen paikan, jossa epätoivo ja viha kasvavat, terroristi-iskut yleistyvät ja terrorismin vastaisen sodan nimissä rikotaan ihmisoikeuksia ja kansalaisvapauksia. Aivan kuin ne voitaisiin seurauksitta sysätä syrjään ja aivan kuin aseilla voisi ratkaista lisääntyvät ympäristölliset, yhteiskunnalliset ja poliittiset ongelmat.
Hollantilainen Novib on osa Oxfamia, joka työskentelee yhdessä 3 000 paikallisen ja kansallisen kansalaisjärjestön kanssa 100:ssa eri maassa. Oxfam pyrkii viiden toisiinsa liittyvän ja kansainvälisesti sovitun oikeuden takaamiseen. Nämä oikeudet ovat oikeus kestävään toimeentuloon, oikeus yhteiskunnan peruspalveluihin (koulutus, terveydenhoito), oikeus turvallisuuteen (turvaan konflikteilta ja luonnonkatastrofeilta), oikeus yhteiskunnalliseen ja poliittiseen osallistumiseen sekä oikeus identiteettiin eli oikeus edellä mainittuihin asioihin, vaikka olisi nainen tai vähemmistön edustaja.
Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on työskenneltävä kolmella eri tasolla: vahvistamalla demokratiaa ja paikallista johtamista, luomalla kansallinen hallintojärjestelmä, sekä jakamalla maailmanlaajuisesti oikeutta, yhdenmukaisuutta ja vakautta.
Kaikilla näillä tasoilla tarvitaan uutta johtajuutta, monipuolista johtamista, johon ottavat osaa myös naiset ja nuoret. Sukupuolella on suuri merkitys valinnassa aseellisen ja inhimillisen turvallisuuden välillä, sillä raiskauksista on tullut järjestelmällinen osa sodankäyntiä. Myönteisin tämän päivän kehityskuluista on, että maailman sosiaalifoorumilla ja sen haaroissa eri puolilla maailmaa syntyy ja yhdistyy uusia yhteiskunnallisia liikkeitä.
Näitä aloitteita tulisi tukea selvästi enemmän. Silloin kun kansalliset suunnitelmat ovat hitaita ja rajallisia, paikallisten viranomaisten tulisi voida saada varoja suoraan kansainvälisistä rahastoista esimerkiksi koulutukseen tai aidsin vastaiseen taisteluun.
Toisella tasolla tarvitaan kansallinen hallintojärjestelmä, joka luo hyvän toimintaympäristön ja antaa kehitysmaalle rohkeutta ja oikeuden suojella haavoittuvaista maatalouttaan ja teollisuuttaan. Hallinnon tulee myös tarjota kansalleen riittävä terveydenhuolto ja koulutus.
Liian monien maiden hallitukset kokevat kansalaisyhteiskunnan uhkana samalla, kun ne antavat Kansainvälisen valuuttarahaston ja Maailmanpankin päättää tulevaisuudestaan. Liian monet ovat päätyneet ajamaan monikansallisten yritysten etuja. Ne lupaavat rauhallisia työmarkkinoita teollisuudelleen, jossa erityisesti nuoret tytöt ja naiset joutuvat työskentelemään kauhistuttavissa olosuhteissa, ja ammattijärjestöön kuuluminen on kiellettyä.
Luottamuspula vaivaa yhä enemmän sekä maailman yritys- että poliittista johtoa. Puutteellinen toimeenpano on vaihtunut uskottavuuden puutteeksi.
Maailmanlaajuisella tasolla on jo pitkälti keksitty, miten aikapommin saa purettua. YK:n konferenssissa vuonna 2000 sovitut vuosituhattavoitteet, joihin 191 kansakuntaa suostuivat, voidaan saavuttaa melko helposti ja jopa odotettua paremmin, jos lähestymme niitä oikeuksien ja sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta.
Tavoitteiden toteutumiseksi tarvitaan, että lopetamme maataloustuet ja hintojen polkemisen, vapautamme velkaiset maat veloista, nostamme kehitysavun osuuden 0,7 prosenttiin bkt:stä ja tuomme aids- ja malarialääkkeitä saataville. Meidän on myös annettava kaikille mahdollisuus koulutukseen, sillä koulutus on tärkein köyhyyttä ja epätasa-arvoa vähentävä tekijä. Maailman kauppajärjestö on saatava asettamaan tasa-arvoiset säännöt kansainväliselle kaupalle, ja lisäksi on suunniteltava kansainvälinen verotusjärjestelmä säätelemään valuutan liikkumista kaikkialla maailmassa. Yritykset on asetettava yhteiskunnallisesti ja ympäristöllisesti vastuuseen teoistaan, ja asekauppa on pidettävä kurissa.
YK-järjestelmä ei ratkaise Darfurin tilannetta eikä ympäristöaikapommia, jonka päällä istumme. Tarvitsemme maailmanlaajuista, kansallista ja paikallista johtamista. Tarvitsemme uudistavampaa, laajempaa ja monimuotoisempaa johtamista. Heti. IPS
Kirjoittaja on Hollannin Novib-Oxfamin toiminnanjohtaja
Käännös: Minna Hjort