Himalajan vuoristoalueella sijaitsevan Nepalin poliittinen tilanne sai yllättävän käänteen tiistaiaamuna 1. helmikuuta. Maan kuningas Gyanendra ilmoitti hajottaneensa Sher Bahadur Deuban johtaman hallituksen ja ottaneensa toimeenpanovallan käsiinsä. Kuningas sanoi siirtyneensä johtoon, jotta maa ei vajoaisi syvemmälle kriisiin. Hän ilmoitti muodostavansa uuden hallituksen, joka toimisi seuraavat kolme vuotta.

Televisiossa esitetyssä puheessaan kuningas vetosi maolaisliikkeeseen ja kehotti heitä luovuttamaan aseensa. Nepaliin julistettiin hätätila, joka päättyi huhtikuun lopussa. Kokoontumis- ja ilmaisu- vapauksia on rajoitettu huomattavasti. Epävirallisten tietojen mukaan osa ministereistä ja puolue- sekä opiskelijajohtajista on kotiarestissa, ja armeija on katkaissut tietoliikenneyhteydet. Pääministerin hallitus joutui väistymään sen jälkeen, kun se ei kyennyt järjestämään vaaleja eikä rauhanneuvotteluja monarkian kumoamiseen pyrkivien maolaississien kanssa.

Maoistien johtaja Prachanda on tuominnut kuninkaan vallankaappauksen ja kehottanut väestöä yleislakkoon. Maoistit, jotka sanovat saaneensa inspiraationsa kiinalaiselta vallankumousjohtajalta Mao Zedongilta, haluavat syrjäyttää perustuslaillisen monarkian kommunistisella järjestelmällä. Kansainvälinen yhteisö on kritisoinut kuninkaan toimia ja kehottanut konfliktin osapuolia välttämään toimenpiteitä, jotka syventäisivät kriisiä.

Humanitaarinen kriisi häämöttää

Tapahtumien taustalla on yhdeksättä vuotta jatkunut väkivaltainen kriisi sekä hallituksen kyvyttömyys löytää rauhanomaista ratkaisua Nepalin ongelmiin. Kriisissä on tähän mennessä kuollut yli 11 000 ihmistä, ja infrastruktuuria on raunioitunut miljardien eurojen arvosta. Maoistit hallitsevat noin 80:tä prosenttia maasta, ja hallituksen valta ulottuu Katmandun ulkopuolella lähinnä suurimpiin maakuntakeskuksiin.

Maan talouskasvu ontuu pahasti, ja esimerkiksi julkisen sektorin investoinnit ovat pitkälti ulkoisen rahoituksen varassa.

Nepalista alkaa löytyä monimutkaisen humanitaarisen kriisin tunnusmerkkejä. Maassa ei onneksi vielä ole nälänhätää, mutta sisäisiä pakolaisia on runsaasti, ja sadat tuhannet nepalit ovat jättäneet maansa etsiessään toimeentuloa ulkomailta. He lähettävät rahaa kotiin ja sukulaisilleen yli miljardin euron arvosta vuosittain. Ilman ulkomailla työskentelevien nepalilaisten raha-lähetyksiä maan talous todennäköisesti luhistuisi.

Monista etnisistä ryhmistä koostuvan yhteiskunnan kehitystä hidastavat edelleen kastijärjestelmän jäykkyys sekä naisten heikko asema. Köyhyysrajan alapuolella elää 38 prosenttia kansasta, ja Nepal muistuttaa monella tapaa feodaalista yhteiskuntaa. Kontrasti vauraan Katmandun laakson ja muun maan välillä on suuri.

Perustuslaissa ongelmia

Nepalin nykyinen vaalijärjestelmä ei riittävän hyvin mahdollista eri etnisten vähemmistöjen mahdollisuuksia osallistua poliittiseen päätöksentekoon. Suhteelliseen edustukseen perustuva vaalijärjestelmä olisikin sopivampi malli Nepalille.

Nykyinen perustuslaki sisältää ongelmakohtia, jotka liittyvät etnisten vähemmistöjen ja kuninkaan asemaan sekä hindulaisuuden rooliin valtion virallisena uskontona. Maoistien vaatimukset uudesta poliittisesta järjestelmästä kumpuavat osittain näistä Nepalin yhteiskunnan rakenteellisista ongelmista.

Armeija ei ole tähän asti kyennyt hillitsemään maoisteja ja näyttääkin siltä, että kriisille ei ole olemassa sotilaallista ratkaisua. Ongelmalliseksi tilanteen tekee myös tosiasia, että Nepalista löytyy tahoja, jotka hyötyvät taloudellisesti sekasortoisesta tilanteesta. Heillä ei ole mitään voitettavaa, jos rauha palaa maahan.

Useat Katmandun yritykset joutuvat maksamaan suojelurahaa maoisteille. Myös monet paikalliskomentajat ovat rakentaneet omat pikku valtakuntansa eikä heillä välttämättä ole kiinnostusta saada aikaan muutosta.

Ongelmista huolimatta kansainvälisen yhteisön ei pidä jättää Nepalia yksin ongelmiensa kanssa, sillä viime kädessä viattomat siviilit kantavat taakan, ja kärsimys vain lisääntyisi.

Vaikutukset ulottuvat naapureihin

Nepal kuuluu hauraisiin valtioihin. Niiden tunnusmerkkejä ovat valtion kyvyttömyys vastata laillisesta väkivallan monopolista (armeija ja poliisi) ja yleisestä turvallisuudesta sekä kyvyttömyys valvoa rajojaan. Myös systemaattiset ihmisoikeusloukkaukset tiettyä etnistä, poliittista tai uskonnollista ryhmää kohtaan, demokratiavaje, päätöksenteon läpinäkymättömyys sekä yksipuolinen taloudellinen rakenne yhdistetään heikkoihin valtioihin. Niissä elää 14 prosenttia maailman väestöstä.

Lisäksi köyhimmistä köyhimmät asuvat juuri Nepalin kaltaisissa valtioissa. Köyhyys ja hauraat valtiot ovat kytköksissä toisiinsa. Hauraiden valtioiden ongelmat eivät ole ainoastaan sisäisiä ja köyhyyteen liittyviä, vaan vaikutukset ulottuvat naapureihin ja kauemmaksikin.

Kuten Afganistanin ja Sudanin tapaukset ovat osoittaneet, hauraiden valtioiden ongelmat saattavat luoda alueellista epävakautta, aiheuttaa hallitsemattomia pakolaisvirtoja ja pahimmassa tapauksessa suoda piilopaikkoja terroristeille. Jos täysimittainen sisällissota puhkeaa, konfliktin kustannukset ovat huikeat. Yhden sisällissodan kustannuksiksi on arvioitu noin 42 miljardia euroa, mukaan lukien sotilasmenot, menetetyt inhimilliset voimavarat sekä vaikutukset talouskasvuun.

Nepalilla ja Suomella pitkä kumppanuus

Kokemukset kriisitilanteista osoittavat, että kestävään rauhaan voidaan päästä ainoastaan sisäisten prosessien tuloksena. Konfliktien osapuolilta vaaditaan halua kompromisseihin sekä valmiutta puuttua konfliktien perimmäisiin syihin. Ulkopuoliset tahot voivat parhaimmillaan toimia prosessien tukijoina, mutta pahimmillaan ne vain sotkevat ja monimutkaistavat tilanteita edelleen.

Nepal on Suomen pitkäaikainen yhteistyökumppani, ja Suomi pyrkii kehitysyhteistyönsä kautta vaikuttamaan konfliktin sosiaalisiin ja taloudellisiin ulottuvuuksiin. Käytännössä tuki kohdentuu maaseudun vesihuoltoon ja viemäröintiin sekä opetussektorille.

Maaseudun vesihuolto- ja viemäröintiohjelma keskittyy maaseudun köyhän väestön elinolosuhteiden kohentamiseen ja onkin saavuttanut konkreettisia tuloksia huolimatta maan poliittisesta levottomuudesta. Opetusalan ohjelmalla on merkittävä vaikutus koulutuspolitiikkaan moniarvoisessa Nepalissa. Lisäksi Suomella on hankkeita demokratian, ihmisoikeuksien ja hyvän hallinnon alalla. Myös EU:n puitteissa pohditaan mahdollisuuksia vauhdittaa poliittista ratkaisua.

Kokemukset muualta osoittavat, että hyvin kohdennetut ja toteutetut ohjelmat pystyvät osaltaan luomaan edellytyksiä muutokselle. Erityisesti koulutuksella on suuri merkitys. Todellisen yhteiskunnallisen muutoksen takaamiseksi tarvitaan riittävä kriittinen massa koulutettua väestöä, jotka kyseenalaistavat nykyisten vallanpitäjien toimintatavat ja vaativat uudenlaista ajattelua. Nepalilla on tähän vielä pitkä taival kuljettavanaan, mutta kyseessä on ainoa tie, ja rakentavat vaihtoehdot ovat vähissä.

Kirjoittaja toimii konfliktikysymysten neuvonantajana ulkoasiainministeriössä.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 5/2005