Asiaa Amazoniasta
Brasilian Amazonin sademetsää hakataan vuosittain noin 25 000 neliökilometriä – alue vastaa yli puolta Tanskan pinta-alasta. Hakkuut ovat viime vuosina lisääntyneet peräti 40 prosenttia, erityisesti Parán osavaltiossa.
Metsiä kaadetaan tukkipuuksi, valtavien soijapapuplantaasien tieltä sekä pihvikarjan laidunmaiksi. Soijapavut, lihatuotteet ja arvopuutavara viedään yhä useammin ulkomaille, pääasiassa Eurooppaan ja Pohjois-Amerikkaan.
Pahiten uhatuista sademetsäalueista suuri osa on omavaraistaloudessa elävien pienviljelijöiden ja keräilijöiden perinteisiä asuma-alueita. Ennen hakkuiden aloittamista nämä sademetsien perinteiset asukkaat on häädettävä metsistään, useimmiten väkivalloin.
Köyhien uudisasukkaiden oikeuksien puolesta toiminut Dorothy Stang salamurhattiin helmikuussa. 74-vuotiaan nunnan tapauksessa salamurhasta nousi kansainvälinen häly, kuten Chico Mendezin salamurhasta 15 vuotta aikaisemmin.
Brasilian liittovaltio on nyt ryhtynyt suurimittaisiin toimiin Parán syrjäseutujen valvomiseksi. Hätätoimina on perustettu lähes kahdeksan miljoonaa hehtaria uusia suojelualueita ja toiset kahdeksan miljoonaa hehtaaria metsäalueita on jäädytetty.
Vaikka suuri osa Brasilian Amazonasista on jo rajattu erilaisiksi suojelualueiksi, todellisuudessa sademetsien hakkuut jatkuvat usein myös näillä alueilla. Viranomaiset eivät ole kyenneet valvomaan Amazonasin syrjäseutuja kyllin tehokkaasti.
Käytännössä keräilytaloudessa elävät sademetsän perinteiset asukkaat ovat tärkein este sademetsien hakkuille, sillä heidän koko elinkeinonsa perustuu monimuotoisen sademetsäluonnon hyödyntämiseen. Perinteisille asukkaille on luotu erityisiä keräilysuojelualueita, jotka ovat Amazonasin nykytilanteessa lupaavimpia uhanalaisten metsien suojelutoimenpiteitä.
Keinottelijat ja hakkuufirmat pyrkivät kaikin keinoin vastustamaan keräilysuojelualueiden luomista ja yrittävät hakata mahdollisimman nopeasti sellaiset metsä- alueet, jotka ovat äskettäin rajattuja tai joita pyritään rajaamaan keräilysuojelualueiksi.
Vastaavasti Amazonin kansanliikkeet ja ympäristöjärjestöt organisoivat keräily-alueiden asukasyhdistyksiä ja pyrkivät luomaan mahdollisimman paljon uusia keräilysuojelualueita.
Tämän hetkisellä hakkuutahdilla ei suojelualueiden ulkopuolella ole 50 vuoden päästä enää juuri sademetsää jäljellä.
Osana Maailma kylässä -festivaalia 28.-29.5. järjestetään Helsingin Rautatientientorin jättiteltassa monimuotoinen Amazonas-näyttely, joka kertoo Amazonin tilanteesta.
Wolfowitzin valinta Maailmanpankkiin huolestuttaa
Yhdysvaltain apulaispuolustusministerin Paul Wolfowitzin nimittäminen Maailmanpankin uudeksi pääjohtajaksi puhuttaa kansalaisjärjestöjä. Konservatiivisella Wolfowitzilla ei ole kokemusta köyhyyden vähentämisestä tai kansainvälisistä rahoitus- ja kehitystehtävistä. Hän on myös Irakin sodan keskeinen arkkitehti, mikä on lisännyt hänen valintansa vastustusta.
”Wolfowitz on osoittanut lähinnä vain halveksuntaa kansainvälistä yhteistyötä kohtaan. Kuinka hän pystyisi johtamaan Maailmanpankkia, ja millaisin seurauksin?”, ihmettelee ympäristöjärjestö Maan Ystävät tiedotteessaan.
Kansalaisjärjestöt ovatkin ilmaisseet huolensa kehitysrahoituksen tulevista kohteista ja siitä, sortuuko Maailmanpankki lisäämään epäonnistuneita yksityistämishankkeitaan, suurpatoja ja öljyputkia.
Maailmanpankki rakentaa taas patoja
Maailmanpankki palasi maaliskuun lopussa kymmenen vuoden tauon jälkeen vanhaan kuosiinsa, suurten vesivoimapatojen rahoittajaksi. Se lupasi antaa ja taata lainoja Laosiin suunnitellun Nam Theun 2 -padon rakentajille.
Laosin hallitus tervehti pankin päätöstä ilolla, sillä suuren, noin miljardin euron hankkeen on nähty olevan keskeinen tekijä köyhyyden vastaisessa taistelussa. Laosin hallitus omistaa neljänneksen patoyhtiön osakkeista ja saa siten kauan kaivattua valuuttaa Thaimaahan myytävän sähkön hinnasta.
Maailmanpankin johtokunnalle riitti, että pankin virkamiesten ja rakennusyhtymän laskelmat osoittivat, ettei hanke voi epäonnistua. Maaseudun köyhät tarvitsevat kehitystä – heille on luvattu uusia taloja, keinokasteluvettä ja rahakasveja.
Theun-Hinbounin pato Laosissa in vienyt elinkeinon tuhansilta valmistuttuaan 1998.
Pitkän viivytystaistelun käyneet ulkomaiset aktivistit, tutkijat ja kansalaisjärjestöt kysyivät, mitä kehitystä on se, että pitkälti omavaraistaloudessa elävien patoalueen ihmisten ruokaturva hukkuu patoaltaan alle. Padon vesi johdettaisiin kokonaan toiseen jokilaaksoon, joka jäisi jatkuvien tulvien alle. Luonnon kalakannan tilalle pankki on tarjonnut kalanviljelyä.
Thaimaassa rakennetuista padoista kärsineet kyläläiset ovat protestoineet kauan, että padon hyötyjen mennessä kaupunkien asukkaille ovat heille jääneet patoaltaissa sikiävät trooppiset taudit ja pakkomuuton rappioittamat yhteisöt.
Thaimaalaiset ympäristö- ja kuluttajajärjestöt ovat osoittaneet, että Maailmanpankin laskelmat edullisesta vesivoimasähköstä ovat tuulesta temmattuja. Ne eivät sisällä Laosiin jääviä ympäristö- ja sosiaalisia kustannuksia.
Ihmisoikeusjärjestöt ovat kyseenalaistaneet tiedon, että paikalliset ihmiset olisivat padon rakentamisen kannalla. Yksipuoluemaa Laosin syrjäisen kulman asukkaat ovat tuskin osanneet kuvitella padon kaikkia vaikutuksia ja ovat lähinnä nyökytelleet konsulttien ja virkamiesten edessä.
International Rivers Networkin teettämät itsenäiset arviot Maailmanpankin selvityksistä osoittivat, että padon vaikutuksia ei ole selvitetty tarpeeksi. Päättäessään tuesta Nam Theun 2:lle Maailmanpankki rikkoi peräti kuutta seitsemästä Maailman patokomission vuonna 2000 julkaisemasta strategisesta suosituksesta. Pankki toimi itse yhtenä komission alkuunpanijana.
Afrikkalaiselokuvan arkea ja juhlaa
Burkina Fason FESPACO-elokuvafestivaaleilla vietettiin helmi-maaliskuun vaihteessa afrikkalaisen elokuvan 50-vuotisjuhlaa. Festivaali kokosi yhteen 5 000 elokuvanharrastajaa Afrikasta, Euroopasta ja Amerikasta.
Juhlavuoden dokumenteista mieleen jäivät pygmien huonosta kohtelusta kertova, kamerunilaisen Saïd Pendan lyhytfilmi Nous Les Pygmées ja eteläafrikkalaisen Teboho Edkinsin Ask me Im positive. Se kertoo hiv-positiivisten elämästä ja heidän jakamastaan aids-valistuksesta.
Konkari Ousmane Sembène ilahdutti loistokkaalla elokuvallaan Moolaade, joka on Burkina Fasoon sijoittuva fiktio naisten ympärileikkausperinteen lopettamisesta. Burkinalaisen Dani Kouyatén Ouaga Saga oli maanmiestensä suursuosiossa, enkä 45 minuutin jonotuksesta huolimatta mahtunut sitä katsomaan.
Festivaalin pitkäaikaisen ranskankielisen voittoketjun katkaisi ansaitusti eteläafrikkalaisen Zola Masekon Drum, joka kertoo Sophiatownin lehtimiehen taistelusta mustien kaupunginosan säilyttämiseksi apartheidin aikana.
Afrikkalainen elokuva on noussut pysyäkseen. Pitkästä historiastaan huolimatta se kuitenkin kärsii rahoitusvaikeuksista ja sen tekijät koulutuksen puutteesta. Pääteemana festivaalin seminaareissa olikin elokuva-ammattilaisten koulutus.
Ulkomaisella tuella burkinalaiset ovat perustaneet liikkuvan elokuvan yksikköjä. Ne kiertävät generaattoreineen, projektoreineen ja valkokankaineen ympäri maata kylissä, joissa ei ole sähköä eikä lukutaitoa. Kylissä näytetään tuhatpäiselle yleisölle yhteistyönä tehtyjä hiv/aidsia käsitteleviä elokuvia, joiden jälkeen keskustellaan ja jaetaan aidsvalistusta sekä kondomeja.
Festivaalin yhteydessä järjestettiin suuri aids-mielenosoitus, jossa vaadittiin antiretroviraalilääkkeitä burkinalaisten saataville.
Presidentti Halonen valitsee Kumppanuus-palkinnon voittajan
Tasavallan presidentti Tarja Halonen valitsee tämänvuotisen Kumppanuus-palkinnon voittajan. Voittaja julkistetaan Kepan syyskokouksessa 25. marraskuuta.
Laadukkaasta kehitysyhteistyöstä palkittava järjestö valitaan tänä vuonna toista kertaa. Palkintoraati on valinnut kilpailuun ilmoittautuneista kolme ehdokasta loppukilpailuun. Ehdokkaat ovat Fida International ry:n nuorisokeskushanke Tansaniassa, Kehitysmaayhdistys Pääskyt ry:n hanke kastittomien puolesta Intiassa ja Turun ammatilliset opettajat ry:n ammatillinen koulutusprojekti Viettech Vietnamissa.
Yleisö voi tutustua ehdokkaisiin ja valita niistä oman suosikkinsa Helsingissä Maailma kylässä -festivaaleilla 28.-29. toukokuuta, sekä mahdollisuuksien toreilla ympäri Suomen.
Bolivian alkuperäiskansoille yritetään saada oma yliopisto.
Intiaaniyliopisto etenee Boliviassa
Bolivialaisella Kawsay-kansalaisjärjestöllä on viime aikoina ollut syytä iloon. Maan parlamentti on hyväksynyt käsiteltäväksi järjestön ajaman aloitteen alkuperäiskansojen yliopistosta. Ideana on tarjota intiaaneille vaihtoehtoista korkeakoulutusta, joka perustuu heidän omaan maailmankuvaansa, kieleensä sekä yhteisöllisiin ja juridisiin tarpeisiinsa.
Kawsay on pyörittänyt koulutustoimintaa kurssimuotoisena jo vuosia ja haluaa sille valtion virallisen statuksen. Tämä mahdollistaisi myös yliopisto-nimen käytön.
Järjestön perustajan ja johtajan Leonel Cerruton mukaan aloitteen hyväksyminen liittyy Bolivian intiaaniliikkeen vahvistumiseen lokakuun 2003 kaasusodan jälkeen. Kansa nousi tuolloin barrikadeille, kun maan hallitus juonitteli kaasusopimusta Yhdysvaltojen kanssa. Veriset kapinat johtivat lopulta sopimuksen purkamiseen ja presidentti Gonzalo Sánchez de Lozadan eroamiseen.
”Maan poliittinen ilmapiiri on muuttunut tämän jälkeen. Valtio ei voi enää olla kuuntelematta kansalaisiaan, joiden enemmistö kuuluu alkuperäiskansoihin. Iso muutos intiaanien asemassa on tapahtunut”, Cerruto hehkuttaa.
Kawsayn ja koko Bolivian intiaaniliikkeen tavoitteena on aidosti monikulttuurinen valtio. Järjestö haluaa toimia liikkeen tieteellisenä ja koulutuksellisena kätenä.
”Länsimainen koulutusmalli ei vastaa alkuperäiskansojen todellisuutta. Intiaanien identiteetti ja itsetunto vahvistuvat vasta, kun he opiskelevat omia perinteitään ja mahdollisuuksiaan”, tuumaa Cerruto.
Tällä hetkellä Kawsay kurssittaa intiaaneja alkuperäiskansojen oikeuksilla, kulttuurienvälisellä pedagogialla sekä ekoturismilla. Bolivian yli 30:n eri alkuperäiskulttuurin tasapuolinen kattaminen opetuksen suunnittelussa on kuitenkin vaikeaa. Pienen järjestön toiminta painottuukin lähinnä suurimpien quechua-, aymara- ja guaraní-intiaaniryhmien alueelle.
Vaikka aloite alkuperäiskansojen omasta yliopistosta menisikin hallituksessa lopullisesti läpi, ongelmaksi jää rahoitus.
”Poliittisesti ilmapiiri on muuttunut, mutta taloudellisesti se on pysynyt ennallaan. Valtiolla ei yksinkertaisesti ole, mitä antaa”, Leonel Cerruto huokaa. Kawsayn toiveena onkin rahoittajien löytyminen ulkomailta.
Ruotsi tavoittelee prosentin kehy-rajaa 2006
Ruotsi pyrkii nostamaan kehitysyhteistyömäärärahansa yhteen prosenttiin jo ensi vuonna, OECD kertoo vuoden 2004 kehitysaputilanteesta kertovassa tiedotteessaan. Ruotsin kehitysyhteistyörahojen määrä oli viime vuonna 0,77 prosenttia bruttokansantuotteesta eli noin 2,7 miljardia dollaria (2,1 miljardia euroa).
Suomi myönsi kehitysyhteistyöhön EU:n keskiarvoa vähemmän, vain 0,35 prosenttia bruttokansantuotteestaan eli vähän reilu 500 miljoonaa euroa. Suurin yksittäinen avunantaja oli Yhdysvallat noin 19 miljardilla dollarilla, mutta Yhdysvaltojen prosentuaalinen avustusosuus jäi vain 0,16 prosenttiin bkt:stä.
Teollisuusmaiden virallinen kehitysapu kasvoi vuonna 2004 edellisvuodesta 4,6 prosenttia yhteensä 60 miljardiin euroon.
Amnesty: Poliisiväkivalta jää Ranskassa tutkimatta
Ranskan viranomaiset katsovat läpi sormien tapauksia, joissa poliisit ovat käyttäneet liiallista tai joskus kuolettavaa väkivaltaa afrikkalais- tai arabitaustaisia epäiltyjä kohtaan, kertoo ihmisoikeusjärjestö Amnesty International.
Tuoreesta raportista ilmenee, että Ranskan tuomioistuimet ovat jättäneet kymmenen vuoden aikana syyttämättä lukuisia viranomaisten ihmisoikeusloukkauksia. Poliisin nostamat syytteet käsitellään myös nopeammin kuin heidän uhriensa syytteet. Poliisin tappaman Youssef Khaifin ja pidätysaikana kuolleen Aissa Ihichin tapausten oikeuskäsittelyt viivästyivät peräti kymmenellä vuodella.
Amnesty on huolestunut siitä, että ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneet poliisit jäävät usein rankaisematta, ja rankaisematon väkivalta heikentää ihmisten luottamusta viranomaisiin.
Suomalaisnuoret kannattavat kuolemanrangaistusta
60 prosenttia eli enemmistö suomalaisnuorista kannattaa kuolemanrangaistusta. Lisäksi lähes puolet on sitä mieltä, että terroristit ansaitsevat tulla ”kohdelluiksi kuin eläimet”. Tieto ilmenee Lääkärin sosiaalinen vastuu ry:n ja Suomen lääketieteenopiskelijoiden kansainvälisen järjestön FiMSIC:n kyselystä, joka tehtiin vuosi sitten keväällä 749 kahdeksasluokkalaiselle nuorelle ympäri Suomen.
Lähes kolmasosa näkee oikeudekseen pitää ei-toivotut ryhmät poissa naapurustostaan. Nuorista löytyy myös liberaalin linjan kannattajia: 40 prosenttia suvaitsisi asuinalueelleen ei-toivottuja ryhmiä. Yli 70 prosenttia on sitä mieltä, ettei sodankäynti ole tarpeellista kansainvälisten konfliktien ratkaisemiseksi.
Suurin osa ei myöskään hyväksy sotilasoperaatioiden seurauksena sivullisiin kohdistuvaa vahinkoa.
Peace Test -kysely on kansainvälinen mielipidemittari, jolla on tutkittu ja vertailtu nuorten asenteita parissakymmenessä maassa.
Julkaistu Kumppani-lehdessä 5/2005