Globalisaatiokehitys etenee nopeaa vauhtia. Se antaa joillekin mahdollisuuden parempaan elämään, mutta lisää toisten riskiä syrjäytyä ja köyhtyä.
Samalla ihmisoikeuksien maailmanlaajuinen soveltaminen parantaa elämäämme sen useimmilla osa-alueilla, kun taas ihmisoikeuksien kieltäminen vaikuttaa olemassaoloomme musertavasti.
Haasteenamme on nyt hyödyntää globalisaation tarjoama mahdollisuus: antaa kaikille ihmisarvo.
Ihmisoikeuksien voima ei piile vain siinä, että ne ovat osoitus hyvistä pyrkimyksistä, vaan myös siinä, että ne muodostavat meitä kaikkia sitovan oikeudellisen viitekehyksen. YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen jälkeen kansainvälinen yhteisö on luonut joukon normeja ja standardeja, jotka tehostavat julistuksen perusperiaatteita.
Tänä päivänä jokainen maailman valtio on vapaaehtoisesti sitoutunut ihmisoikeusvelvoitteisiin liittymällä yhteen tai useampaan seitsemästä tärkeimmästä ihmisoikeussopimuksesta. Tuon lakikokoelman voimin ihmiset voidaan nostaa etusijalle monimutkaisissa poliittisissa väittelyissä ja laeissa, jotka tukevat ihmisarvoa, tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta.
Tänä nopeasti etenevän globalisaation aikakautena ihmisten elämään suoraan vaikuttavia päätöksiä tehdään yli kansallisten rajojen. Siksi on ehdottoman tärkeää, että parannamme valtioiden mahdollisuuksia puolustaa ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiota sekä vastustaa sellaista politiikkaa, joka vahingoittaa niiden kansalaisten ihmisoikeuksia.
Ihmisoikeuksia on varjeltava valtion tasolla, jos halutaan, että kansainvälisiä standardeja, normeja ja lakeja sovelletaan käytännössä. Ihmisoikeuksien säilyttäminen onnistuu ainoastaan silloin, kun ne todella huomioidaan kansallisissa laeissa, instituutioissa ja toimintatavoissa.
Erityisen haastavaa on tietynlaisten ihmisoikeuksien kunnioittamisen varmistaminen. Valtiot ovat toistamiseen vahvistaneet ihmisoikeuksien jakamattomuuden, mutta taloudellisilla, sosiaalisilla ja kulttuurisilla oikeuksilla ei silti ole aina ollut samanlaista lainsuojaa kuin kansalaisoikeuksilla ja poliittisilla oikeuksilla. Kansalliset oikeusistuimet ja alueelliset ihmisoikeusjärjestelmät ovat kuitenkin osoittaneet, että selvästä taloudellisten, sosiaalisten ja kulttuuristen oikeuksien rikkomisesta aiheutuu oikeudellisia seuraamuksia.
Tässä mielessä meidän on mahdollistettava, että taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen kirjatut oikeudet toteutuvat. Näiden oikeuksien rikkomisesta yksityishenkilöllä on oikeus tehdä sopimusvaltiota koskeva ilmoitus.
Kansalais- ja poliittisista oikeuksista saattaa koitua kustannuksia. Tutkimus kuitenkin osoittaa, että on myytti, että taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset oikeudet olisivat aina ja vain kalliita. Itse asiassa kaikki ihmisoikeusnormit edellyttävät järkevää ja kohtuullista resurssien jakoa.
Nykyään ymmärretään paremmin, että ihmisoikeuksilla ja ihmiskunnan kehityksellä on yhteinen päämäärä: ihmisten mahdollisuuksien parantaminen ja se, että ihmisarvoinen, tasa-arvoinen ja terve elämä voivat toteutua. Tätä taustaa vasten oikeus kehitykseen korostaa sitä, kuinka hyödyllisiä ihmisoikeusperiaatteet ovat toimintaperiaatteita muodostettaessa ja kehitysohjelmia toteuttaessa.
Valtioilla on epäilemättä tärkein vastuu taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta kehityksestään, eikä kansallisten toimintaperiaatteiden ja kehitysstrategioiden merkitystä voi korostaa liikaa. Kansainvälinen yhteisö vastaa kuitenkin siitä, että tämän oikeuden toteutumiselle on suotuisa ilmapiiri. Tähän periaatteeseen pohjautuu YK:n pääsihteerin tuore raportti, jossa rikkaille maille suositellaan köyhille maille annetun avun kaksinkertaistamista, jotta YK:n vuosituhatjulistuksen kehityspäämäärät saavutettaisiin. Päämääriä ovat muun muassa äärimmäisen köyhyyden puolittaminen vuoteen 2015 mennessä ja sen poistaminen vuoteen 2025 mennessä.
Uskon, että ihmisoikeuslähtöisen mallin omaksuminen päätöksenteossa, joka koskee rahavirtoja, tietoa, viestintää ja maahanmuuttoa, lisäisi kansainvälisen taloudellisen integraation hyviä vaikutuksia ja minimoisi sen huonoja seurauksia. Talouden, kaupan ja ihmisoikeuksien yhteydet vaativat lisäselvitystä, mutta on selvää, että ihmisoikeudet tulisi nostaa etusijalle. Kansainvälisten kaupan ja talouden sääntöjen tulisi sopia yhteen kansainvälisen ihmisoikeuslain kanssa ja noudattaa sitä.
Maailmanlaajuisen yhteisön on asetettava ihmisoikeuksien kunnioittaminen korkealle tärkeysjärjestyksessä toimiessamme päättäväisesti terrorismin kitkemiseksi. Olemme kaikki järkyttyneet raaoista terroriteoista, joita viime kuukausina ja vuosina on toistuvasti tehty ympäri maailmaa.
Meidän on kuitenkin kohdattava nämä teot olemassa olevia lakeja ja oikeusvaltion periaatteita noudattaen. Ihmisoikeuksilla on pitkät perinteet, mutta niiden noudattamisessa on viime aikoina otettu takapakkia niin sanotussa terrorismin vastaisessa sodassa”, mikä on sekä periaatteiden vastaista että tehotonta. ips
Kirjoittaja on YK:n ihmisoikeusvaltuutettu.
Käännös Minna Hjort
Julkaistu Kumppani-lehdessä 3/2005