Ihmisoikeuksien edistäminen maailmanlaajuisesti on ollut yksi Suomen ulko- ja kehityspolitiikan tavoitteista jo varsin kauan. Uutta viime vuonna julkaistussa kehityspoliittisessa ohjelmassa on kuitenkin sitoutuminen niin sanottuun ihmisoikeusperustaiseen lähestymistapaan.

Lähestymistavan ydinajatus on, että edesautetaan köyhien mahdollisuuksia vaatia ihmisoikeuksiaan ja olla itse aktiivisina oikeuksien toteuttajina. Mutta mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

”Suomessa ollaan nyt oppimisvaiheessa. Hallituksen ohjelmissa määritellään, mitä ihmisoikeusperustainen lähtökohta tarkoittaa, mutta pohdimme parhaillaan, miten se tulee ilmenemään jokapäiväisessä kehitysyhteistyössä”, sanoo ulkoasiainministeriön neuvonantaja Rauno Merisaari.

Ajattelutapa muuttuu

”Ihmisoikeusperustainen lähestymistapa sisällyttää ihmisoikeusnormit ja periaatteet kehityspoliittisiin linjauksiin ja ohjelmiin”, australialainen asiantuntija André Frankovits tarkentaa.

Ei ole kyse pohjoisen halusta ’auttaa’ köyhiä etelässä, vaan lähtökohtana ovat juridisesti sitovat ihmisoikeussopimukset, joissa määritellään oikeuksia ja velvollisuuksia.

”Ihmisoikeusperustainen lähestymistapa pakottaa meidät muuttamaan ajattelutapaamme. Ainakin näin alkuvaiheessa tämä on lähestymistavan ehkä suurin lisäarvo. Se ei vielä ole valmis työkalu, jota voimme automaattisesti käyttää kaikessa hanketyössä”, Ramboll Finnconsultin Satu Pehu-Voima täydentää.

Pehu-Voima on kerännyt kokemusta oikeusperustaisesta lähestymistavasta ollessaan Unicefin palveluksessa eteläisessä Afrikassa.

Lähestymistavan lisäarvo on, että se tarjoaa selkeän ja yhdessä hyväksytyn normiston eli kansainvälisen ihmisoikeusjärjestelmän, arvioi konsultti Ruth Santisteban-Siltanen. Hän on tehnyt kehitysyhteistyötä kymmenen vuotta.

”Ei ole järkevää puhua ihmisoikeuksista ja kehityksestä ikään kuin nämä olisivat kaksi erillistä prosessia”, ihmisoikeus- ja genderkysymyksiin erikoistunut Santisteban-Siltanen sanoo.
 

Köyhyys johtuu usein ihmisoikeusloukkauksista

Ihmisoikeusperustainen lähestymistapa antaa syvemmän ymmärryksen köyhyyden syistä ja seurauksista. Samalla hyväksytään se tosiasia, että köyhyys johtuu usein ihmisoikeusloukkauksista. Köyhyyttä ylläpitää esimerkiksi se, että tyttölasten oikeutta perusopetukseen loukataan, naisilta puuttuvat perintöoikeudet, ja öljyntuotanto saastuttaa viljelysmaata.

Analyysi tehdään projektin suunnitteluvaiheessa ihmisoikeusvelvoitteiden pohjalta: mitä oikeuksia ei toteuteta, miksi niitä ei toteuteta ja kenen vastuulla niiden toteuttaminen on?

Sitten arvioidaan ihmisten kykyä vaatia oikeuksiaan sekä eri toimijoiden – kuten paikallistason viranomaisten – kykyä toteuttaa velvollisuuksiaan. Tämän jälkeen luodaan strategia siitä, miten näitä kykyjä vahvistetaan.

”On kyse systemaattisesta analyysista, joka tarkastelee yhteisön jäsenten ja tasojen välisiä suhteita. Tämä johtaa kokonaisvaltaiseen ohjelmaan”, Satu Pehu-Voima uskoo.

André Frankovits selittää, että sellaiset kysymykset kuten ”kuka on vastuussa mistäkin” antavat analyysille uuden ulottuvuuden.

”Pyritään yhdistämään analyysi köyhyyden syistä kansainväliseen ihmisoikeusjärjestelmään. Ja koska ihmisoikeusjärjestelmässä määritellään velvollisuus kunnioittaa, suojella ja toteuttaa ihmisoikeuksia, joutuvat kehitysprosessin eri toimijat selkeämmin vastuunalaisiksi oikeuksien toteutumisesta.”

Jos perinteisessä kehityshankkeessa katsotaan menestykseksi se, että perusopetusta saavien lasten määrä nousee 60 prosentista 70 prosenttiin, niin ihmisoikeusperustaisessa hankkeessa todetaan, että oikeus opetukseen ei toteudu 30 prosentin kohdalla. ”Kohderyhmä ovat ne, jotka kärsivät räikeimmistä loukkauksista”, Santisteban-Siltanen tähdentää.

”Näin heikoimmassa asemassa olevat ryhmät saavat automaattisesti tilaa.”

Kun ihmisoikeusperiaatteet ohjaavat hankkeen tai ohjelman toteuttamista, prosessi on enemmän kuin vain työkalu tietyn tavoitteen saavuttamiseksi; se on yhtä tärkeä kuin itse kehitystavoitteet.

”Näin hyväksytään prosessien kehittäminen tavoitteeksi sinänsä. Samalla tunnustetaan ulkoisen avun rajallisuus”, sanoo Pehu-Voima.

Avainasemassa on aito osallistuminen.

”Osallistuminen kehityshankkeeseen – puhumattakaan vaikuttamisesta päätöksentekoon – on usein erittäin pintapuolista ja tähän on saatava aikaan muutos. Ihmisoikeudet luovat osallistumiselle luonnolliset raamit”, Ruth Santisteban-Siltanen toteaa.

Ulkoisella hankehenkilökunnalla on uudenlainen rooli.

”Tärkeintä on antaa ihmisille mahdollisuus oppia vaikuttamaan omaan elämäänsä. Tässä yhteisöjen poliittiset prosessit ovat keskeisiä,” Satu Pehu-Voima pohtii. ´
 

Tulevaisuuden haasteet

André Frankovits on huolestunut siitä, että termiä ihmisoikeusperustainen lähestymistapa käytetään yhä useammin ilman, että ymmärretään sen todellista tarkoitusta.

Näin koko lähestymistapa voi jäädä tyhjäksi sanahelinäksi eikä se johda konkreettisiin muutoksiin. Toinen uhka on, että halutaan nähdä nopeita tuloksia.

”Hallitukset ovat yksinkertaisesti sitoutuneet epärealistisiin aikatauluihin. Ihmisoikeudet tarkoittavat aina hidasta muutosprosessia.”

Rauno Merisaari sanoo, että suurin haaste Suomelle on varmistaa uuden lähestymistavan periaatteiden näkyminen kehityshankkeissa pitkäaikaisissa kumppanimaissa.

”Ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan tarkoitus on lisätä kehitysyhteistyön laatua ja varmistaa, että apu suuntautuu kaikista heikoimmassa asemassa oleville. Se ei ole asia, joka joko totetuu tai ei, vaan työkalu, jota osaamme käyttää paremmin tai huonommin. Samalla se on meille läpileikkaava periaate, jonka tulisi näkyä kaikessa ulko- ja kehityspolitiikassa.”

Mitä on ihmisoikeusperustainen kehitysyhteistyö?

YK:n pääsihteeri Kofi Annan vaati vuonna 1997, että kaikkien YK:n alajärjestöjen tulisi sisällyttää ihmisoikeudet osaksi toimintaansa. Osa YK-järjestöistä on tämän jälkeen kehittänyt menetelmiä ihmisoikeusperustaiselle kehitysyhteistyölle. Jokainen järjestö on luonut oman näkemyksensä lähestymistavasta ja siitä, miten se vaikuttaa kehityshankkeisiin. Tämän takia esimerkiksi Unicefin ja Unescon lähestymistavoissa on eroja. Vuodesta 2003 asti on YK-tasolla kuitenkin vallinnut yhteisymmärrys ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan perusedellytyksistä.

Kehityspolitiikan kaikkien osa-alueiden tulisi aina edistää ihmisoikeuksien toteutumista. Hanke, joka satunnaisesti edistää ihmisoikeuksia, ei täytä ihmisoikeusperustaisen lähestymistavan tunnusmerkkejä. Hankkeen kaiken toiminnan tulisi suoraan vaikuttaa yhden tai useamman ihmisoikeuden toteutumiseen.

Kehityspäämäärät muotoillaan ihmisoikeuksien avulla. Oikeudet, jotka taataan yleismaailmallisessa ihmisoikeusjulistuksessa ja ihmisoikeussopimuksissa, ovat kehitysyhteistyön lähtökohta ja ohjenuora. Ihmisoikeusperiaatteet – oikeuksien universaalisuus ja jakamattomuus, tasa-arvo, osallistuminen ja eri toimijoiden vastuullisuus – ohjaavat hankkeiden suunnittelua, toteuttamista ja arviointia.

Kehitysyhteistyön päämääränä on edesauttaa valtion kaikkien toimijoiden kykyä toteuttaa ihmisoikeusvelvollisuuksiaan. Päämääränä on myös, että ihmisoikeuksien haltijoille luodaan parempi mahdollisuus vaatia oikeuksiaan.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 2/2005