Sabi, Sathiya ja Sarath Kumar kaksi päivää hyökyaallon jälkeen.

Emmaus-kodin 18 lapsella oli onnea. Hyökyaallon tuhoavat vesimassat eivät yltäneet kaikella voimallaan heidän kotiinsa Cuddaloren rannikkokaupungissa Intian Tamil Nadussa. Vesi tunkeutui talon lattialle pilaten ruuat ja juomaveden mutta ei vahingoittanut lapsia.

Pelästys oli tosin suuri, kun onnettomuuspäivän aamuna, noin kello 8.30, ihmiset juoksivat rannasta lastenkotiin kertoen kauhuissaan merestä, joka vyöryy kaupunkiin. Lastenkotia ylläpitävän perheen 25-vuotias poika Selvo kiirehti hakemaan jeepin ja keräsi lapset kiireellä autoon.

Lastenkodilla on parinkymmenen kilometrin päässä sisämaassa pieni tila, jonne lapset vietiin. Varsinaista asuinrakennusta tilalla ei ole, joten lapset joutuivat nukkumaan keittiön lattialla. Uusien hyökyaaltojen pelossa lapset viettivät viikon maalla, mutta palasivat Cuddaloreen jo seuraavana sunnuntaina, jotta eivät menettäisi yhtään koulupäivää. Cuddaloren koulut avasivat ovensa tammikuun alussa, ja elämä alkoi pikkuhiljaa etsiä arkisia uomiaan.

Kastittomien surullinen työ

Cuddaloren Emmaus-lastenkoti on toiminut kahdeksan vuotta. S. Alexander perusti sen Emmaus Internationalilta saamansa pienen tukisumman avulla. Alexander halusi tehdä sosiaalityötä Intian kastittomien keskuudessa ja erityisesti kodittomien lasten hyväksi. Lastenkodin asukkaat on poimittu Cuddaloren rautatieasemalta, missä monet olivat asuneet koko siihenastisen elämänsä.

Hyökyaallon jälkeisinä päivinä isä ja poika jatkoivat kotinsa ja elinkeinonsa menettäneiden kaupunkilaisten auttamista vuorokaudet ympäriinsä. Työmäärä näytti loputtomalta: kasaan menneiden talojen jäänteiden raivaamista, kuolleiden etsimistä ja lopulta myös ruumiiden hautaamista joukkohautoihin.

Likaisimman työn kuten mätänevien ruumiiden puhdistamisen tekevät Intiassa kaikkein köyhimmät ja kurjimmat: kastittomat. Intian ikivanhan kastijärjestelmän mukaisesti vain kastittomat voivat koskea kuolleisiin.

Cuddaloren ympäristössä tuhon voima oli käsittämätön. Lastenkodista parin kilometrin päässä sijaitsevat kalastajakylät huuhtoutuivat mereen muutamassa minuutissa. Troolarit rikkoutuivat, verkot ja pyydykset kävivät käyttökelvottomiksi. 1 500 kaupunkilaista kuoli. Kestää pitkän aikaa, ennen kuin Tamil Nadun rannikon asukkaiden pääelinkeino, kalastus, nousee jaloilleen. Cuddaloressa onkin nyt kiireellisen lääke- ja ruoka-avun lisäksi huutava tarve kalastusveneistä, verkoista ja muista pyydyksistä.

Toisaalta katastrofin jälkeiset päivät synnyttivät ennennäkemättömän solidaarisuuden ilmapiirin. Intialaiset kaikista yhteiskuntaluokista ja kasteista sekä yritykset, opiskelijat, kansalaisjärjestöt ja keskus- ja paikallishallinnot lahjoittivat hädänalaisille rahaa. Tamil Naduun perustettiin keskuksia orvoiksi jääneiden lasten sijoittamiseksi perheisiin. Intia on jopa lahjoittanut miljoonia dollareita muille luonnonmullistuksesta kärsineille maille.

Töölöstä Cuddaloren slummiin

Maija Rydman saapui Cuddaloren Emmaus-lastenkotiin ensimmäisenä vapaaehtoistyöntekijänä Kepan kautta syyskuussa 2004. Hän palasi Suomeen tammikuun alussa. Rydman oli onnettomuuden hetkellä viettämässä joulua vuoristossa. Hän sai kuulla katastrofista muutaman tunnin sisällä ja kiirehti Cuddaloreen, missä häntä kohtasivat hävityksen jäljet ja ihmisten epätoivo. Mutta vastassa oli myös 18 iloista pikkuveitikkaa, jotka peittivät Rydmanin kukkasin silkasta näkemisen ilosta. Vaikuttaisi siltä, että nämä lapset saatiin ajoissa pois hävityksen ilmapiiristä, eikä pelottava tapahtuma jättänyt heihin syviä haavoja.

”Kaikkein eniten minua on koskettanut se, miten pyyteettömästi nämä ihmiset auttavat toisia, vielä vähäosaisempia. He ovat itsekin köyhiä ja poikkeuksetta kastittomia ihmisiä. Monta kertaa näiden kuukausien aikana olen kysynyt itseltäni, mihin me suomalaiset olemme kadottaneet auttamisen halumme. Me, joilla olisi niin paljon, mistä antaa”, miettii Maija Rydman.

Hän on muutaman ystäväperheen tuella onnistunut kohentamaan Emmaus-lastenkotia sekä maatilaa monin tavoin. Tilalle on hankittu sata hedelmäpuun tainta, kalkkunoita, helmikanoja, kyyhkysiä sekä kolme uutta lehmää. Muutamaa viikkoa ennen onnettomuutta lastenkodille saatiin ostetuksi käytetty jeeppi, joka hyökyaallon jälkeisinä viikkoina on ollut korvaamattomassa käytössä lähes yötä päivää.

Julkaistu Kumppani-lehdessä 2/2005