”Palkinto oli yllätys. Tiesin että teemme asioita eri lailla kuin muut järjestöt, mutta kuitenkin…”, Elizabeth Nehondo, hankkeen kenialainen sihteeri, miettii. Karibuni-järjestön väki tekee työtä vapaaehtoisesti, ja projektit suunnitellaan yhdessä kyläläisten kanssa. Suunnittelussa ovat myös mukana terveys- ja koulutusviranomaiset, paikallinen terveysalan oppilaitos, terveyskeskus ja koulut.

”Työmme on ollut näkyvää ja kaikki huomaavat että jotain on saatu aikaan”, Elizabeth jatkaa.

Myös hankkeen johtaja, Richard Walukano, pitää kouriintuntuvia tuloksia kaikkein antoisimpina.

”Inhimillinen tekijä on parasta. Parannamme ihmisten elämää”, hän kuvailee.

”Näen, että jotain uutta tapahtuu, ja ihmiset tuntevat, että se edistää heidän hyvinvointiaan”.

Hän pitää myös tärkeänä, että hankkeet keskittyvät tyttöjen ja äitien aseman parantamiseen:

”He ovat haavoittuvimmassa asemassa, mutta ovat avain muutokseen yhteisössä”.

Hankkeen aikana on Sirisian kylään rakennettu ensimmäinen tyttölukio, paikallisen terveyskeskuksen palveluja on parannettu, ja puhdas juomavesi on tuotu kyläläisten ulottuville. Terveyskasvatus kouluissa on parantanut lasten terveydentilaa ja vähentänyt teiniraskauksia. Opiskelija- ja opettajavaihto suomalaisten kanssa on lisännyt molemminpuolista ymmärtämystä.

Palkintorahat, 2000 euroa, aiotaan käyttää muutaman vähävaraisen tytön yliopisto-opintoihin.

”Olemme todella iloisia palkinnosta”, Walukano hymyilee.

Suomalaiset hyviä kumppaneita

Walukanon mielestä suomalaiset ovat kumppaneina olleet aitoja.

”He ovat maanläheisiä, hyväksyvät muutokset ruohonjuuritasolta eivätkä muutenkaan ole kuin toiset avunantajat. He eivät tyrkytä omia näkemyksiään”, hän kehuu.

Hän tietää, mistä puhuu, sillä hän on tehnyt suomalaisten kanssa yhteistyötä aina 80-luvulta lähtien. Hän näkee myös tärkeänä sen, että uusi projekti on aina rakennettu aikaisemman pohjalle yhdessä kyläläisten kanssa. Näin on asioille saatu jatkuvuutta.

”Käytämme hyväksemme myös kylässä 90-luvulla loppuneen Kenian ja Suomen hallitusten välisen terveys- ja vesiprojektin opetuksia”, Walukano lisää.

Suomalaiset ovat tulleet tutuiksi kyläläisille sairaanhoito-opiskelijoiden vaihto-ohjelman kautta.

”Suomalaiset ovat tuoneet mukanaan ideoita, joita voimme käyttää hyödyksemme”, terveyskeskuksen vastaava sairaanhoitaja Wafula kertoo. Tällaisia ovat esimerkiksi raportointi ja kirjanpito, jotka hänen mielestään ovat parantuneet suomalaisten myötä.

Wafulan mielestä suomalaisopiskelijat tuovat kenialaisiin tehokkuutta.

”Näen muutoksen henkilökunnassani”, hän sanoo.

”Kun suomalaiset ovat täällä, alaiseni tekevät asiat paremmin ja jättävät laiskan asenteensa. Suomalaiset jotenkin herättävät heidät”, hän nauraa. Suomalaiset puolestaan ovat oppineet kenialaisilta trooppisista sairauksista, joista he aikaisemmin olivat vain lukeneet kirjoissa. Koska terveyskeskuksessa ei ole ollut sähköä, oppivat suomalaiset myös, miten asioita hoidetaan manuaalisesti.

Myös Suomessa olleet kenialaiset ovat olleet tyytyväisiä. He ovat oppineet paljon suomalaisesta kulttuurista.

”Oli mielenkiintoista huomata, kuinka varmoja ja itsenäisiä suomalaiset olivat, myös esimerkiksi psyykkisesti sairaat”, terveysalan oppilaitoksen vararehtori Prudenciana kertoo oleskelustaan Suomessa vuonna 2000.

”Psykiatrinen avohoito oli mielenkiintoista – meillä ei sellaista ole, vaan potilaat asuvat sairaalassa”, hän lisää.

Myös Suomessa olleet kenialaisopiskelijat ovat tyytyväisiä.

”Heillä on myöhemmin ollut helpompi saada töitä kuin muilla kollegoillaan”, Elizabeth kertoo.

Tyttölukion viimeisen luokan oppilaat muistelevat suomalaisopettajiaan.

”He opettivat meille terveyskasvatusta. Puhuimme aidsista, käärmeenpuremista ja ehkäisystä”, he kertovat ja toivovat saavansa Suomesta kirjekavereita.

”Lähetä paljon terveisiä ja kiitoksia Suomeen”, he nauravat.