Käsittämätön pimeys. Kaupunkikuva, jossa ei ole sähköä, hämmentää. Kongon tasavallan pääkaupungissa Brazzavillessä siihen kuitenkin pian tottuu. Maan velkataakasta johtuen sähkölaitos pyörittää toimintaansa säästöliekillä. Katkoksia tulee päivittäin ja monesti hyvin pitkäksi aikaa, tunneiksi tai jopa koko yöksi. Katulamppuja ei ole asennettu kuin harvoille isoille teille. Maya Mayan lentokentälle johtava tie kuitenkin kylpee valossa. Kongolaiset opiskelijat kerääntyvät iltaisin lamppujen alle lukemaan tentteihin ja tekemään läksyjä.
Sininen hetki Kongon tasavallassa on kaunein päivässä. Se myös hiljentää kadut. Kymmenen vuoden sisällissota ei ole täysin päättynyt vieläkään. Pimeässä ei ole turvallista liikkua. Monet varoittavatkin, ettei moundelen eli valkoihoisen kannata kävellä kaupungilla hämärän aikaan, ainakaan yksin.
Pimenevässä illassa, vaaleanpunaisen auringon alla Pointe Noiren rantavedet tuntuvat uhkaavilta. Vesi on kongolaisille vieras elementti, sillä hyvin harva osaa uida. Paratiisinomaisilla valkorannoilla näky onkin outo: ihmiset vain kahlaavat, ja kun iso aalto tulee, ei sitä kohti hyökätä surffilaudoilla vaan sitä juostaan karkuun lähes yhtenäisenä rintamana. Vedessä viihtyvät ainoastaan jykevät öljynporauslautat. Atlantin aallot kuuluvatkin Kongon edustalla ennemmin ulkomaisille öljy-yrityksille kuin kaupunkilaisille.
Katukauppiaat pidentävät kojujensa aukioloaikaa kynttilöiden ja kaasulamppujen voimalla. Valonlähteinä toimivat myös katugrillit. Suuressa wokkipannussa kypsyvät jättikokoiset jokiravut ja banaanilohkot. Vain muutamalla ravintoloitsijalla on varaa kelmeään halogeenivaloon, saati varageneraattoriin. Öisin ihmiset toimivat kuin hyönteiset – he kerääntyvät valon luokse.
Kuvat: Elina Moriya
Julkaistu Kumppani-lehdessä 10-11/2005