Kiinan lelutehtaista on leikki kaukana

Ruotsalaiset lelukauppiaat valmistuttavat tuotteitaan Kiinassa tehtaissa, joissa ei tunneta vapaapäiviä ja joissa työpäivä voi kestää 14 tuntia. Asiasta kertovat ruotsalaisten yritysten yhteiskuntavastuuta kehitysmaissa tarkkailevat Swedwatch ja Fair Trade Center -kansalaisjärjestöt. Seitsemän yhdeksästä kiinalaisvalmistajasta johtaa pohjoismaisia yrityksiä systemaattisesti harhaan niiden tarkistaessa tehtaiden työntekijöiden työolosuhteita.

Swedwatch ja Fair Trade Center teettivät tutkimuksen yhdeksässä Ruotsin suurimman omaa tuontia harjoittavan lelukauppiaan kiinalaistehtaassa. Tutkittavissa tehtaissa lelujaan valmistuttavat muun muassa Brio, BR-leksaker, Toys ‘R’ Us, Coop, ICA ja Åhlens. Tutkimuksen teki Hong Kong Christian Industrial Committee haastattelemalla yli sataa tehtaiden työntekijää.

”Tutkimuksemme kertoo vakavista väärinkäytöksistä tehtaissa. Viidessä tehtaassa työpäivät saattoivat kestää 14 tuntia. Kuudessa yhdeksästä tehtaasta ei ruuhkahuippujen aikaan tunnettu lainkaan viikoittaisia vapaapäiviä. Tässä tehtaat rikkovat niin Kiinan omaa työlainsäädäntöä kuin kansainvälisiä työelämän sopimuksia”, kertoo Kristina Bjurling Swedwatchista.

Neljällä tehtaalla ei ole lainkaan minimipalkkaa, mikä on vastoin Kiinan työlainsäädäntöä. Yhdellä tehtaista maksettiin vain noin 20 euron kuukausipalkkaa, vaikka minimipalkka Shenzenin alueella on noin 45 euroa. Palkat eivät useilla tehtailla riittäneet työläisten omaan asumiseen, vaan valtaosa työntekijöistä asui tehtaiden makuusaleissa.

Kiinan lakien mukaan kaikkien työntekijöiden tulee olla eläke-etuuksien ja onnettomuusvakuutuksien piirissä. Seitsemässä tehtaassa työntekijät kertoivat kuitenkin tutkijoille, ettei heidän työnantajansa ole ottanut kyseisiä vakuutuksia.

Työntekijöitä painostetaan myös järjestelmällisesti antamaan ”oikeita” vastauksia, kun ruotsalaisyritysten edustajat saapuvat vierailulle.

Kaikilla ruotsalaisilla lelukauppiailla on omat yhteiskuntavastuuta koskevat eettiset sääntönsä. Ne kattavat myös työolosuhteet yhtiöiden ulkomaisten alihankkijoiden tehtailla.

Ruotsin leluteollisuudessa raportin tiedot pakkotyöstä kiinalaistehtaissa otetaan vakavasti.

Pienviljelijöiltä mallia etelä-etelä-yhteistyöhön

Pienviljelijöiden järjestöillä on yhä tärkeämpi rooli maaseutuväestön kokonaistilanteen kohentajana. Ruokaturva on äärimmäisen tärkeä osa-alue esimerkiksi hiv/aids-kriisiä ratkottaessa”, sanoo Antonio Toleva mosambikilaisesta UNAC-pienviljelijäjärjestöstä. Vuonna 1987 perustetussa UNACissa on mukana 60 000 pienviljelijää. Matkaa todelliseen joukkovoimaan riittää maassa, jonka yli 18 miljoonasta asukkaasta noin 80 prosenttia on maaseutuväestöä.

Yksi maailmantalouden vapauttamisen pääperiaatteista – tuotanto sinne, missä halvimmalla selvitään – koskettaa köyhien maiden pienviljelijöitä kohtalokkaasti. Viljelijän on yhä vaikeampi saada tuotteitaan kaupaksi edes paikallisilla toreilla, kun kilpailijoina ovat ylikansalliset kauppaketjut, jotka ostavat tuotteensa sieltä, mistä edullisimmin löytävät.

Ongelmien kierre on valmis: viljelijä perheineen joutuu työttömäksi, lähtee ehkä työnhakuun kaupunkiin tai pestautuu suurtuottajan leipiin. Yhteiskuntarakenne muuttuu, ja sosiaalipolitiikka pysyy harvoin mukana muutoksissa. Lisäksi köyhien valtioiden kyky säädellä omaa ruokatuotantoaan heikentyy entisestään.

”Erityisen tärkeä osa työtämme on asenteisiin vaikuttaminen. Mosambikin kaltaisessa maassa köyhät ihmiset eivät ole tottuneet ilmaisemaan itseään vapaasti, ja suuri osa viljelijöistä on lukutaidottomia”, Toleva sanoo.

Kehitysmaassa toimivalle järjestölle ulkomaisten rahoittajien tuki on tärkeä, mutta UNAC on löytänyt hedelmällisen yhteistyötahon myös etelä-etelä-akselilta.

”Yhteisen kielen, portugalin, takia brasilialaisista on tullut meille luontevia yhteistyökumppaneita. Toimimme sekä toimisto- että ruohonjuuritasolla pienviljelijäjärjestö Via Campesinan kanssa. Olemme myös olleet mukana Maailman sosiaalifoorumeissa Brasiliassa.”

Antonio Toleva vieraili Suomessa lokakuun lopulla maatalouden globalisaatiota käsitelleessä seminaarissa ja kansalaisjärjestöjen Ruoka-aika-kampanjan vieraana.

Yhteiskuntavastuu on in

Liike-elämän lupaukset yhteiskuntavastuullisesta toiminnasta herättävät helposti ajatuksen kauniista sanoista, jotka on painettu kiiltävälle paperille mutta jotka unohtuvat heti, kun kansalaisjärjestöjen silmä välttää.

Lokakuussa Helsingissä järjestetyssä Yritysten globaali etiikka -seminaarissa yritykset kuitenkin painottivat, ettei niillä ole varaa jättää yhteiskuntavastuutaan hoitamatta. Sitä vaativat kuluttajat, osakkeenomistajat, sijoittajat ja kansainväliset sopimukset. ”Yhteiskuntavastuu on osa liiketoimintaa”, painotti tilaisuudessa puhunut Nokian yhteiskuntavastuujohtaja David Stoneham.

It-alalla alihankintaketjut ovat monimutkaisia, eivätkä kännykän komponentit useinkaan päädy suoraan yhdeltä tehtaalta koontilinjalle. Tämä vaikeuttaakin Stonehamin mukaan koko tuotantoketjun valvontaa.

Suomen suurin hunajan maahantuonti- ja pakkausyritys Hunajainen SAM on syksystä 2000 lähtien tehnyt yhteistyötä Helsingin yliopiston mehiläishoidon opiskelijoiden kanssa Madagaskarissa Ranomafanan kansallispuistossa. Suomalaisopiskelijat lentävät Madagaskariin muutamia kertoja vuodessa kouluttamaan paikallisissa kylissä mehiläishoidon osaajia, jotka jakavat osaamistaan muille asukkaille.

Hunajainen SAMin toimitusjohtajan Kari Koivulehdon mukaan Madagaskarin hunajamäärät ovat toistaiseksi liian pieniä vientiin, mutta tavoitteena onkin kehittää alueella pientä hunajabisnestä ja monipuolistaa kyläläisten ruokavaliota.

Moni pk-yrittäjä on ottanut kilpailuvaltikseen luomun ja kotimaisuuden, reiluun kauppaan on uskaltautunut harvempi. Hunajaisella SAMilla on valikoimassaan luomu- ja reilun kaupan hunajaa, jotka tuodaan Latinalaisesta Amerikasta ja Unkarista.

”Meistä on parempi antaa kunnon korvaus työntekijöille kuin lähettää rahaa tai ruokaa avustuksena jonnekin”, Koivulehto perustelee.

Mosambikin malariatutkimuksesta lupaavia tuloksia

Kansainvälinen tutkijaryhmä kertoo saavuttaneensa merkittävän voiton malarialääkkeen kehittämisessä. Mosambikissa tehdyssä tutkimuksessa kävi ilmi, että uutta rokotetta saaneilla lapsilla oli 30 prosenttia pienempi todennäköisyys sairastua malariaan. Vakavan sairastumisen riski vähentyi lähes 60 prosenttia. Tutkimukseen osallistui yli 2000 1-4-vuotiasta lasta ja siitä kertoi brittiläinen lääketieteen julkaisu The Lancet.

Rokote on kehitetty torjumaan hyttysten levittämää P. falciparum -parasiittia. Koska rokote vaatii vielä lisätutkimuksia, sen arvioidaan tulevan markkinoille aikaisintaan vuonna 2010.

Erikoistutkija Hanna Nohynek Kansanterveyslaitokselta pitää saavutettua miltei 60 prosentin suojaa parhaimpana, mitä tähänastisissa tutkimuksissa on saavutettu. Uusien lääkkeiden kehitystyössä perusongelmana on usein se, että lopullinen lääke on sitä tarvitseville köyhille aivan liian kallis. Nohynek arvioi, että niin voi käydä nytkin.

”Pitkä kehitystyö maksaa, eivätkä lääkefirmat ole mitään hyväntekijöitä. Jos valtiot eivät tule vastaan, tällaisia uusia lääkkeitä ei ikinä saada markkinoille”, Nohynek sanoi.

Malariaan sairastuu joka vuosi jopa 300 miljoonaa ihmistä ja siihen kuolee 1-3 miljoonaa ihmistä. Peräti 90 prosenttia malarian uhreista asuu Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa. Malarian lasketaan maksavan Afrikalle vuosittain noin 12 miljardia dollaria.

Rokotteita ilman kylmäsäilytystä

Britanniassa on kehitetty uusi, lupaava tapa kuljettaa lasten rokotteita niin, ettei niitä enää tarvitse säilyttää kylmässä. Kehitysmaiden uskotaan hyötyvän keksinnöstä eniten, sillä niillä ei useinkaan ole varaa rakentaa rokotteiden vaatimia kylmäketjuja. Kylmäketjut aiheuttavat 200-300 miljoonan dollarin vuotuiset kustannukset, WHO kertoo.

Unicef huomautti keksinnön jälkeen julkaisemassaan tiedotteessa, että kylmäketjun pois jääminen ei yksin riitä vaan on huolehdittava muun muassa siitä, että terveystyöntekijöitä on riittävästi ja että syrjäisillä tai turvattomilla alueilla asuvat ihmiset pääsisivät hoitoon.