Yinka Shonibare seurassaan Mr ja Mrs Andrews. ”Päitä Andrewseilta ei katkaissut jälkikolonialistinen kosto vaan Ranskan vallankumous”, sanoo Shonibare ilkikurisesti.

Yinka Shonibaren käsissä syntyy poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia arvojärjestelmiä sivaltavia, satiirisia ja älykkäitä kannanottoja nykytaiteen näyttämöille, usein ”afrikkalaisiin” kankaisiin kiedottuina.

Tämän mielenkiintoisen nigerialais-brittiläisen taiteilijan töitä on parhaillaan esillä Kiasmassa. Installaatioissa, maalauksissa ja valokuvasarjoissa Shonibare kiinnittyy vahvasti nykytaiteen traditioihin hyödyntäessään ja irvaillessaan länsimaisen, lähinnä englantilaisen taidehistorian ja kirjallisuuden perinteitä, hahmoja ja kertomuksia.

Taiteilija yhdistelee kiinnostavasti monikerroksiksi tulkittavissa töissään länsimaisen yhteiskunnan symboleiden käsin kosketeltavia ikoneita ja asetelmia ”afrikkalaiseen” kankaaseen.

Shonibare kuuluu siihen laajaan joukkoon, joka taiteilee entisen siirtomaaisännän kulttuurin ja afrikkalaisen perinteen välimaastossa. ”Mitä on autenttinen afrikkalaisuus?” hän kysyy. Ja julistautuu maailmankansalaiseksi. Autenttisia eivät ole edes hänen käyttämänsä kankaat.

Afrikkalaisiksi mielletyt kankaat on valmistettu Hollannissa. Alunperin nämä vahakuviokankaat oli suunniteltu toisen kolonisoidun maanosan, Aasian, markkinoille, Indonesiaan. Jaavalaiset kuitenkin halusivat tehdä itse omat kankaansa, niinpä eurooppalaiset tekstiilikauppiaat alkoivat myydä “jaavanbatiikkeja” Afrikkaan.

”Kun Afrikan valtiot itsenäistyivät 1950- ja 60-luvuilla, etsittiin omaa identiteettiä korostavaa asua, joka ei olisi eurooppalainen. Länsiafrikkalaiset ihastuivat kankaisiin, joista valmistetuista vaatteista tulikin lähes tavaramerkki ja afrikkalaisen nationalismin symboli”, taiteilija kertoo.

Shonibare korostaa, että vaikka hän käsitteleekin töissään identiteetti-, rotu-, ja luokkakysymyksiä leikkisäksikin tulkittavalla tavalla ja katkoo päitä vain symbolisesti, hän on voimakkaasti poliittisesti kantaaottava taiteilija.

Shonibaren valokuvasarjoissa käsittelemä keikarihahmo, englantilainen dandy , ei avaudu helposti suomalaiselle katsojalle. Aihe tulee ymmärrettävämmäksi taiteilijan rinnastaessa keikarin Yoruba-kulttuurin veijariin, Eshuun. Eshun pelikenttä on tienristeyksissä oleva markkinapaikka — paikka, jossa ratkaisemattomat ristiriidat kohtaavat. Veijari-narri on samanaikaisesti juureton ja juurtunut. Hän on naamioitumisen ja ironian mestari, jolle ulkopuolisuus tarjoaa mahdollisuuden tarkastella asioita toisin ja lukuisista näkökulmista.

Miksi Shonibare tekee juuri viktoriaanisen ajan porvarishahmoista otollisen karnevalisoinnin kohteen taiteeseensa? Englannin kuten muidenkin siirtomaavaltojen porvariston vallan ja varallisuuden kasvu ajoittui 1750-luvulta 1800-luvun lopulle ja oli hankittu sijoituksilla afrikkalaiseen orjakauppaan sekä oman teollisuusköyhälistön sekä siirtomaiden työläisväestön ja luonnonvarojen häikäilemättömällä riistolla. Siinäpä moniulotteinen aihepiiri rajoja ylittävän taiteilijan muokattavaksi.

Shonibarella ja monella muulla veijarilla riittää töitä ravistellessaan länsimaista keskustelua ja luodessaan maailmaan uusia tiloja.

Yinka Shonibaren monitahoisia ajatuksia herättävä Lainahöyhenissä-näyttely on avoinna Kiasmassa 1.6. saakka. Näyttelyyn liittyy teemaopastuksia, luentoja ja pajakursseja muun muassa kankaanpainoa, ihomaalausta ja paja ”afrikkalaisista kankaista”. Ohjelma löytyy osoitteesta: www.kiasma.fi.

Ilmestynyt Kumppani-lehdessä 1/2003