Olitko mukana mielenosoituksessa vastustamassa Irakin sotaa? Hyvin todennäköisesti olit. Lauantai 15. helmikuuta oli rauhan ja kansalaisyhteiskunnan suuri päivä. Paitsi että jopa 30 miljoonaa ihmistä ympäri maailman halusi lähettää viestin rauhan puolesta, nuo ihmiset eivät myöskään halunneet uskoa etteikö marssiminen kannattaisi. Kun tuollainen määrä ihmisiä uskoo joukkoliikkeiden vaikutusmahdollisuuksiin, lähtee päättäjille historiallisen voimakas viesti.
Suomen mielenosoitusten järjestäjä, Ei Iskua Irakiin -ryhmä, on kansalaisten ja järjestöjen yhteenliittymä, joka on koonnut yhteen hyvin erilaisia intressitahoja. Kun yhteinen nimittäjä on koettu tarpeeksi tärkeäksi, ovat yhdessä toimineet järjestöt Vihreistä nuorista ja opiskelijoista kommunistipuolueeseen ja Greenpeacesta Demokraattisiin lakimiehiin. Suurmielenosoitus on tietysti ryhmän näyttävin ponnistus, mutta erilaista keskustelutilaisuutta ja vetoomuskampanjaa on tulossa ja käynnissä koko ajan. Suomen poliitikkoja yritetään saada ottamaan selvä kanta rauhanomaisten ratkaisujen puolesta.
On hämmästyttävää, että monet normaalisti neutraaleina mielellään esiintyvät tahot olivat innostaneet kansalaisia osallistumaan. Milloin Suomen evankelis-luterilainen kirkko on viimeksi kehottanut jäseniään ottamaan osaa poliittiseen toimintapäivään? Mielenosoituspäivänä järjestettiin myös rauhanrukouksia ympäri Suomea.
Yhdysvaltojen omasta rauhanoppositiosta on Suomessa oltu yllättävän hiljaa. Kuitenkin Atlantin toisella puolen on kehittynyt poikkeuksellisen voimakas sodanvastainen liike. Kansalaisjärjestö MoveOn onnistui keräämään senaattoreille luovutettuun vetoomukseensa 310 000 nimeä. Järjestö on myös saanut sodanvastaisen TV-tiedotteensa lähes jokaiseen pääuutislähetykseen. Mielipidemittausten mukaan sodan kannatus on laskenut jyrkästi, mistä myös puoli miljoonaa ihmistä New Yorkin kaduilla todistivat.
Ihmisten toimintatavat vaihtelevat. Kuka tahansa voi ottaa kyltin käteen ja lähteä marssimaan, toiset taas ovat valmiita rajumpiin mielenilmauksiin. Britanniassa rauhanaktivistit uhoavat lakoilla ja puolustusminiteriötä piirittävillä istumamielenosoituksilla, mikäli sotaan ryhdytään. Kaikkein kovahermoisimmat ovat matkustaneet tai matkustamassa paikan päälle Irakiin ihmiskilviksi, laskeskellen että jos paikan päällä on riittävä määrä länsimaisia siviilejä, joudutaan pommituksia rajoittamaan.
Mahdollisen sodan aattopäivinä eletään levotonta aikaa. Siksi maailmalla kiertääkin erilaisia lukuja – mielenosoitusten osallistujamääriä, kansalaismielipidekyselyitä ja vastaavia. Tarkkoja tietoja maailmanlaajuisesta mielipideilmastosta on vaikea saada. Varmaa on kuitenkin se, ettei mitään sotaa sitten Vietnamin sodan ole vastustettu globaalisti yhtä päättäväisesti ja suurin joukoin.
Jos sota päätetään aloittaa kansainvälisen lain ja yhteistyön muotoja kiertäen, muutamat päättäjät lähettävät maailmalle oman viestinsä. Sen mukaan rauhanomaiset ratkaisut eivät tuota tulosta, eikä kansalaisten mielipiteillä ole politiikassa painoarvoa. Kävi miten kävi, tätä viestiä ei kannata uskoa.
Jos sota syttyy, lähtee Helsingin mielenosoitus seuraavana iltana Kiasmalta klo 18.
Ilmestynyt Kumppani-lehdessä 1/2003