Helsingin Sanomat julkaisi pari vuotta sitten artikkelin, jonka mukaan maailman kansalaisliikkeiden ajatuksia ohjaa pieni ydinryhmä. Aktivisteja taluttaa nuorassaan ennen kaikkea neljän hengen tutkijajoukko: Martin Khor, Lori Wallach, Susan George ja Walden Bello.

”Tuo on älytön ajatus”, kuittaa Suomessa toukokuussa vieraillut malesialainen Martin Khor. ”En pidä itseäni minkäänlaisena guruna.”

”Nykyisten kansalaisliikkeiden ajatusten monimuotoisuus selviää tarkastelemalla Porto Alegressa järjestettyä Maailman sosiaalifoorumia. Tänä vuonna paikan päälle saapui 60 000 ihmistä, jotka edustivat tuhansia erilaisia liikkeitä, järjestöjä ja mielipiteitä. Jokaisella on oma näkemyksensä siitä, millainen maailman pitäisi olla.”

Porto Alegren mottona on ollut ”Toisenlainen maailma on mahdollinen”. Kriitikkojen mukaan kansalaisjärjestöjen on helppo olla yhtä mieltä siitä, mitä ne vastustavat, mutta kenelläkään ei loppujen lopuksi ole tarkkaa kuvaa, mikä olisi nykyisen järjestelmän vaihtoehto — se toisenlainen maailma.

Khor ei yhdy kritiikkiin: ”Kansanliikkeillä ja järjestöillä on myös yhteinen visio. Ne kaikki kannattavat maailmaa, jossa vallitsisi tasa-arvo köyhien ja rikkaiden maiden ja ihmisten välillä. Ne tavoittelevat myös sukupuolten välistä tasa-arvoa ja yhteiskuntaa, joka ei käytä luontoa liiallisesti hyväkseen. Tämän lisäksi järjestöille on tärkeää, että inhimilliset perustarpeet tyydytetään.”

Kohti kestävää hallintoa

Khor on itse pyrkinyt hahmottamaan hyvinkin konkreettisia tulevaisuuden hallintomalleja planeetallemme. Hänen lähtökohtanaan on kestävä kehitys.

”Kestävä kehitys liitetään yleensä pelkästään ympäristönsuojeluun, mutta se on todellisuudessa monimutkainen käsite. On hyvin olennaista, että siihen liitetään mukaan myös sosiaalinen ja taloudellinen ulottuvuus.”

Jos Khor saisi päättää, hän alistaisi nykyiset globaalia valtaa käyttävät instituutiot, kuten Kansainvälisen valuuttarahaston, Maailmanpankin ja Maailman kauppajärjestön, kestävän kehityksen periaatteiden toteutumista valvovan elimen alaisiksi. Tämän keskeisen globaalin vallankäyttäjän hän synnyttäisi jo olemassa olevasta Kestävän kehityksen komissiosta CSD:stä (Comission on Sustainable Development). Tällä hetkellä YK-järjestelmään kuuluva CSD on kovin heikko: se kokoontuu kerran vuodessa ja sen voimavarat ovat hyvin pienet.

”Kestävään kehitykseen liittyvää sosiaalista ulottuvuutta, muun muassa ihmisten asuinoloja ja köyhyyden torjumista, on tärkeää vahvistaa. Kaikkein ongelmallisinta on kuitenkin viedä kestävän kehityksen idea talouden alueelle. Tällä hetkellä kauppaa ja rahoitusta eivät ohjaa kestävän kehityksen tai oikeudenmukaisuuden ajatukset. Niiden toiminta pohjaa suurfirmojen ja pohattojen valtaan ja ahneuteen.”

Khor peräänkuuluttaa kansainvälisten rahoituslaitosten ja Maailman kauppajärjestön roolien kaventamista nykyisestä: ”Niiden peruslähtökohdat ovat muualla kuin kestävässä kehityksessä. Sen lisäksi kyseisiä epädemokraattisia tahoja käytetään hyväksi omien etujen ajamiseen. Muun muassa Euroopan unioni ottaa mielellään kauppaan liittymättömiä asioita esille Maailman kauppajärjestössä, koska siten unionilla on paremmat mahdollisuudet saada omat kansainväliset esityksensä läpi.”

Johannesburgista alkuaskel uudistukseen

Martin Khor tietää, että globaalin hallinnon muutokset ovat vaikeita. Poliittista tahtoa pitää löytyä sekä kehitys- että teollisuusmaista. Ensimmäinen koetinkivi on ensi elo-syyskuussa Etelä-Afrikan Johannesburgissa järjestettävä kestävän kehityksen huippukokous.

”Johannesburgin kokouksen jälkeen on mahdollista luoda uusi ja voimakas instituutio tukemaan kestävän kehityksen periaatteiden toteutumista. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että päätös uuden tahon luomisesta olisi tehtävä itse kokouksessa. Etelän mailla on poliittista tahtoa, mutta näyttäisi siltä, että teollisuusmaat pyrkivät rajaamaan kokouksen käsittelemään vain ympäristöä ja jättämään sosiaalisen ja taloudellisen ulottuvuuden muualle.”

”Saattaa olla, että teollisuusmaat olisivat ehkä kiinnostuneita vahvistamaan ympäristöasioiden hallintoa, mutta en usko, että ne lupaavat merkittävästi lisää varoja edes YK:n ympäristöohjelma UNEPille, ja vaikka lupaisivatkin, monet etelän maat epäilisivät, että näin tehdään siksi, että kestävä kehitys halutaan rajoittaa vain ympäristönsuojeluun.”

Khor pitää tärkeänä, että rikkaat maat — eli pahimmat saastuttajat — ottavat suurimman vastuun ympäristön tilasta. Niiden tulisi myös tukea etelän maita näiden pyrkimyksissä kohti kestävää kehitystä.

Myös rikkaissa maissa toimivien suuryritysten tulisi ottaa vastuuta, tai ainakin niiden toimia pitäisi pystyä tarkkailemaan nykyistä paremmin.

”Johannesburgissa yhtenä keskeisimpänä teemana on se, pystymmekö säätelemään monikansallisten yritysten toimintaa sen sijaan, että firmat säätelisivät meidän toimintaamme. Nyt yritykset ohjailevat valtioita muun muassa uhkailemalla lähteä maasta, jos hallitus ei laske veroja tai madalla ympäristöstandardeja.”

”Pelkään, että YK ja hallitukset eivät ole valmiita kohtaamaan tätä ongelmaa. Sen sijaan ne yrittävät muodostaa ’kumppanuutta’ yritysten kanssa ja kutsuvat ne jakamaan entistä suurempaa osaa vallasta.”

Miksi olemme täällä?

Onko ylipäänsä realistista ajatella, että kestävä kehitys otettaisiin globaalin toiminnan lähtökohdaksi ja Kestävän kehityksen komissio kohoaisi nykyisten kansainvälisten toimijoiden ”yläpuolelle”?

”Jos asia jätetään hallitusten kontolle, mitään ei tapahdu. Siksi kansalaisjärjestöt ovat pääroolissa kehittämässä ja edistämässä tällaista vaihtoehtoista, kestävän kehityksen hallintomallia. Järjestöjen on myös myytävä ajatus hallituksille sekä pohjoisessa että etelässä.” ”Johannesburgin keskeisin lopputulos ei ehkä olekaan se, mitä hallitukset saavat aikaan — en usko, että ne tekevät mitään mullistavia päätöksiä. Tärkeintä saattaa olla, mitä kansalaisjärjestöt tuottavat, kun ne tulevat kokouksen aikana yhteen, ja miten ne alkavat toimia sen jälkeen kestävän kehityksen hyväksi.”

Martin Khorin mielestä kestävän kehityksen edistäminen edellyttää paljon suurempia muutoksia kuin esimerkiksi Maailman kauppajärjestön uudistaminen. Kestävässä kehityksessä on kyse elämäntavasta, siitä miten tuotamme tavaramme ja elintarvikkeemme.

Khor haastaa meidät planeetan asukit pohtimaan vakavasti, tarvitsemmeko esimerkiksi tuotteita, joiden valmistaminen tuhoaa ympäristöä? Ja mitä viime kädessä haluamme elämältä?

Loppujen lopuksi kyse on siis elämän tarkoituksesta. Johannesburgissakin.

Lisätietoa YK:n Johannesburg kokouksesta Kepan WSSD-sivulla