Kouban kylää kehitetään tikuista tehdyin pohjapiirroksin, koska lukutaidottomatkin ovat mukana suunnittelussa. Oman koulun valmistuminen ei taannut, että kaikki pääsevät oppiin.
Mathieu Ouedraogo (vas.) ja kyläläisten sihteeri Philippe Ouedraogo esittelevät kyläkokouksissa tehtyjä suunnitelmia. (Kuva: Marja Pirilä)
Tilastojen valossa Burkina Faso näyttää toivottomalta maailmankolkalta. Se on maailman kolmen köyhimmän maan joukossa kaikilla inhimillisen kehityksen mittareilla mitattuna. Koulua käy vain vajaa 40 prosenttia lapsista ja maaseudulla vielä harvempi. Maa sijaitsee Länsi-Afrikassa Sahelin vyöhykkeellä, jossa kaikki aavikoitumiseen ja kuivuuteen liittyvät ongelmat tuntuvat kärjistyvän.
Mutta kun maassa matkustaa ei voi olla törmäämättä myös dynaamisiin kyläyhteisöihin ja aktiivisiin kansalaisjärjestöihin. Maaseudun köyhyys muuttuu heti siedettävämmäksi, kun näkee, etteivät kaikki ole valmiita hyväksymään köyhyyttä kohtalonaan.
”Ihmisten motivoimiseksi on tärkeää, ettei vain pidetä kokouksia ja kirjoiteta hienoja papereita kuten monet täkäläisetkin kansalaisjärjestöt valitettavasti tekevät. Saavutusten on oltava silmin nähtävissä, jotta kyläläiset jaksavat jatkaa”, sanoo Gourcyn alueen kehittämisyhdistyksen, Teed Beogon puheenjohtaja Mathieu Ouedraogo.
Näin onkin Burkina Fason pohjoisosassa, noin 150 kilometriä pääkaupungista Ouagadougousta sijaitsevassa Kouban kylässä. Siellä kyläläiset ovat Teed Beogon avustamana ottaneet kylänsä kehittämisen omiin käsiinsä. Yhdistyksen työkenttää ovat Kouban lisäksi Gourcyn provinssin muut 37 kylää. Teed Beogo on burkinalainen järjestö, mutta se saa toimintaansa rahoitusta suurilta länsimaisilta organisaatioilta, kuten Oxfamilta. Myös Suomen koulujen Taksvärkki-keräys osallistuu ensi syksynä Teed Beogon rahoitukseen.
”Uskomme, että maaseudun asukkaat tietävät tarpeensa parhaiten itse ja osaavat myös etsiä ratkaisuja ongelmiinsa. Meidän tehtävämme on vain tarjota heille välineitä, jotta muutos lähtisi käyntiin”, kertoo Ouedraogo.
Yhdistys aloitti yhteistyön koubalaisten kanssa vuonna 1995. Nyt kylässä on siellä täällä selviä merkkejä muutoksesta: on tehty kaivoja ja rakennettu koulu, aloitettu kuivan kauden vihannesviljely ja parannettu kastelujärjestelmiä.
Kaivo kyläkartan keskipiste
Yhteistyö kyläläisten ja järjestön ohjaajien kanssa aloitettiin Koubassa selvittämällä kylän eri asukasryhmien näkemystä omasta kylästään. Kylänvanhimmat, naiset ja nuoret kokoontuivat viikon ajan omina ryhminään keskustelemaan ja suunnittelemaan. Aluksi ryhmät piirsivät kukin oman karttansa, johon he merkitsivät tärkeinä pitämänsä asiat. Koska naisten ja miesten sekä eri ikäryhmien työt ja ajankäyttö eroavat paljon toisistaan, myös kartat olivat erilaisia.
Naiset piirsivät karttaansa kaikki omaan elämänpiiriinsä kiinteästi liittyvät paikat, kuten metsän, josta polttopuut haetaan, myllyn, moskeijan ja kirkon. Kylänvanhimpien kartasta löytyi pyhä metsä, jossa esi-isien henkiä kunnioitetaan. Nuorten kartassa taas oli keskeisellä paikalla jalkapallokenttä, jota kukaan muu ei ollut muistanut. Yksi yhteinen piirre kartoissa kuitenkin oli: kylän ainoaa kaivoa ei yksikään ryhmä ollut unohtanut.
Kyläkokousten aikaansaannokset, kartat, työsuunnitelmat ja aikataulut löytyvät nykyisin rullalle käärittynä kylän kirjanpitäjän varastoista. Sieltä ne voidaan milloin tahansa kaivaa esiin ja katsoa, mitä on saatu aikaan ja mihin seuraavaksi ryhdytään.
Köyhyys tekee varkaan
Keskeisimmäksi kyläläisten esiin tuomaksi ongelmaksi nousi vedenpuute. Kyläläiset listasivat tärkeimmiksi vedenpuutteen seurauksiksi maaltapaon, janon, karjankasvatukselle ja maanviljelylle aiheutuvat ongelmat, sairastumiset ja kasvillisuuden köyhtymisen. Lisäksi kullakin näistä on muita kerrannaisvaikutuksia. Esimerkiksi varkaudet lisääntyvät, koska karja- ja maatalouden vaikeudet näkyvät ihmisten köyhtymisenä. Kasvillisuuden katoaminen taas johtaa polttopuun keruumatkojen pitenemiseen.
”Kyläläiset ovat hyvin selvillä siitä, mikä asia johtaa mihinkin, joten sitä selittämään he eivät tarvitse ulkopuolisia. Se mitä voimme antaa on välineitä pitkäjänteiseen suunnitteluun sekä apua rahoituksen ja rahoittajien etsimiseen, jotta ongelmaan keksitty ratkaisu todella saadaan toteutettua. Näkyvät tulokset taas antavat uskoa tulevaisuuteen ja ehkä vähentävät maaltapakoa”, arvelee Ouedraogo.
Ensimmäinen oma kaivo saatiin Kouban kylään kymmenen vuotta sitten ulkopuolisen avun turvin. Nykyisin kaivoja on jo neljä. Viimeiset kolme kaivoa on tehty yhteistyössä kyläläisten, Teed Beogon ja ulkopuolisten rahoittajien kesken.