Näkökulmat

Ajan tasalla

Kumppanin kolumnisti Alexis Kouros on iranilaissyntyinen lääkäri ja kirjailija.Moni ei varmaan tule ajatelleeksi kuinka monimutkainen prosessi jokaisen televisiodokumentin taustalla onkaan. Matka ideasta ohjelmaksi kestää kauan ja saattaa olla joskus mielenkiintoisempi kuin itse ohjelma. Rahoituksen kerääminen on oma taiteenlajinsa, jota hiljattain olin seuraamassa eräillä elokuvafestivaaleilla Norjassa.

”Isäni on transu! Hän laittaa itselleen tekotissit, pukeutuu äitini vaatteisiin, meikkaa itsensä viimeisen päälle ja lähtee ulos. Äitini oli aluksi tietämätön kaikesta tästä, mutta huomasi jossain vaiheessa, että hänen vaatteitaan oli käytetty ja huulipunat loppuivat liiankin nopeasti. Sitten isä jäi kiinni masturboimassa äidin vaatteet päällään… mutta voisin näyttää pienen pätkän jos haluatte.”

Keski-ikäisen, aivan tavallisen näköisen miehen lähikuva ilmestyy valkokankaalle. ”En pysty selittämään. En ole homoseksuaali, enkä itse tiennyt tästä halusta pukeutua naiseksi ennen kuin syntymästäsi oli kulunut kauan. Mutta… ei tämä tee minusta huonompaa isää, enkä ole sinun toinen äitisi vaan ISÄSI.” Kuva vaihtuu, kaksi naista veneilee, kun he lähestyvät huomaamme, että toinen onkin mies. Hinta: 366 489 euroa.

”Olen lesbo. Itsellenikin oli kova pala hyväksyä sitä ja sanoa se ääneen. Siis tarinani henkilöt ovat nuoria lesboja, jotka tekevät itsestään videopäiväkirjaa monen vuoden ajan… Tässä yksi heistä, katsotaan, niin ja leffani nimi on: It’ll pass.” Hinta: 213 973 euroa.

”Haluaisin tehdä elokuvaa lumesta, 52 minuuttia täyttä taidetta ja lumen vertauskuvia.” Hinta: 677 550 euroa.

”Uudet kuvat Amerikasta esittää: Amerikka uuden vuosituhannen alussa. Tässä kohtauksessa, joka kestää 5 minuuttia, Andy Warhol syö hampurilaisen ja sanoo sitten, että olen Andy Warhol ja olen juuri syönyt hampurilaisen New Yorkissa. Meinaan lisätä samanlaisen kohtauksen, jossa Clint Eastwood polttaa sikarin LA:ssa! Kesto 52 minuuttia.” Hinta: 302 090 euroa.

Nämä ovat tarinoiden kertojia ja levittäjiä. Tässä ovat ns. seitsemännen taiteen pohjoismaiset kyvyt ja kerma, mietin. Bergen, kuvankaunis länsinorjalainen kaupunki on täynnä dokumentti- ja lyhytelokuvien tekijöitä, levittäjiä ja ostajia. 11. Nordisk Panorama -katselmus ja elokuvafestivaali on meneillään. Katselmuksen asetelma on itse elokuvan arvoinen ja dramaattisempi kuin monet siellä esitetyt aiheet. Niin nuoret kuin kokeneetkin tekijät esittävät ideoitaan parinkymmenen rahoittajan edessä ikään kuin syytetyt oikeudessa. Rahoittajat tenttaavat esittäjiä milloin lempeämmin (jos tekijä on nimekäs), milloin julmemmin. Tilaisuus tapahtuu teatterissa ja yleisöäkin on tungokseen asti. Lavan tapahtumat lyövät laudalta minkä tahansa dramaattisen käsikirjoituksen. Kaksikymmentäneljä projektia kahdeksasta maasta on valittu satojen joukosta syyniin. Valituilla on ollut vähintään 25-75 prosenttia rahoituksesta koossa ja ainakin yksi tv-yhtiö tai säätiö hankkeen takana.

Tämä on siis ideoiden valioryhmä. Aiheita on laidasta laitaan. Kiinnostaisiko esimerkiksi Suomen tai Ruotsin tv:tä Färsaarten itsenäisyys? Tai Westman-saarten tulivuoren purkaus vuodelta 1973, jossa 400 taloa tuhoutui ja yksi ihminen kuoli? Löytyisikö Euroopasta 953 289 euroa 13-osaisen sarjan tekemiseen, joka seuraan kanadalaisia perheitä paluumatkalla alkuperämaihinsa? Sarajevon kirjaston palaminen, ”The Burning Books”, ei paljon innostanut rahoittajia kuvamateriaalin puutteen takia eikä nuoren tanskalaisen bändin matka maineeseen kliseemäisyytensä takia.

Rahoittajien säväyttämiseksi elokuvan tekijät ja tuottajat joutuvat keksimään yhä yllätyksellisempiä ja epäkonventionaalisempia keinoja, esimerkiksi lauluun tai itkuun puhkeaminen ihan oikeasti rahoittajien silmien alla. Demot kuolleista ruumiista tai purkautuvista tulivuorista eivät enää näytä auttavan. ”Nikitin ja ydinvaara” -nimisen tekeillä olevan dokumentin tuottaja lopetti puheensa näin: ”Olemme valmistaneet teille neliminuuttisen trailerin, mutta meillä on parempikin tapa kuluttaa aikaanne: toivottakaa tervetulleeksi Alexander Nikitin!” Ja todellakin, nurkasta nousi kaikkien hämmästykseksi itse Alexander Nikitin. Hinta: 268 900 euroa!

Siis hyvät katsojat, olette nyt ajan tasalla! Vai oletteko? Luemme joka päivä eilen painettua lehteä ja kuuntelemme monen käden kautta kulkeneita uutisia. Sitä mitä emme tiedä, ei kukaan kenties ehdottanut tai joku ehdotti kolme vuotta sitten, muttei saanut rahaa tuottaa. Nyt kerroin teille joitakin aiheita, joista tulee parin vuoden sisällä dokumentti jollekin kahdeksasta kanavasta, juuri silloin, kun olemme katsomassa toiselta kanavalta jalkapallottelua. Hinta: 1 200 000 euroa!

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!