Kuvavirta Mosambikin tulvista täytti maailman televisiokanavat helmikuun lopulla. Olohuoneisiin ylsivät kuitenkin vain kuvat tulvien ensiavusta, hengenpelastusvaiheesta. Työläs jälkihoito jää vähemmälle huomiolle.

”Tulvaveden leireille ajamat ihmiset on ruokittava, sairaat hoidettava. Jostain on saatava siemenet seuraavaa satoa varten – ja työkalut, joilla viljely saadaan alkuun”, luettelee Maailman elintarvikeohjelman WFP:n Maputon toimistossa työskentelevä Els Kocken.

Kun ihmiset lähtevät leireiltä, muuttuu ruuanjakelu logistiseksi painajaiseksi. Silti koteihinsa palanneetkin tarvitsevat ruoka-apua, sillä pelkän hyvän tahdon varassa ei seuraavaan satoon asti selvitä.

Velanhoitokulujen aleneminen auttaisi

Normaaliin elämään ei ole paluuta ennen kuin tulvissa tuhoutunut infrastruktuuri saadaan korjattua. Ilman käyttökelpoisia teitä ja siltoja ei saada satoa maalaisten pelloilta kaupunkilaisten ostoskoreihin. Veden vahingoittamat koulut ja terveyskeskukset ovat nekin korjauslistan kärkipäässä.

Ruoka-apuun rahaa saadaan lahjoituksina. Jälleenrakennuksesta ainakin osa joudutaan kattamaan lainavaroin. Velkataakka kasvaa taas. Edellisenkään jälleenrakennuksen velkoja ei ole vielä maksettu. Vaikka tulva huuhtoi sodan jälkeen lainarahoin rakennetut tiet mennessään, velka jäi. Velkahelpotuksia lienee kuitenkin luvassa, vaikka niitä arvioitaessa pitää kuitenkin pitää pää kylmänä ja lukea tiedotteet toiseenkin kertaan.

”Velkahelpotuksilla on mosambikilaisille todellista merkitystä vain, jos niiden avulla velanhoidosta muuhun käyttöön vapautuva summa on suurempi, kuin mitä tarvitaan tulvatuhojen korjaamiseen”, muistuttaa Milissão Nuvunga, mosambikilaisen Grupo de Divida järjestön edustaja. Grupo de Divida keskittyy velkakysymyksen tutkimiseen ja siitä tiedottamiseen.

Viime vuonna näyttävästi uutisoidut velan perumiset koskivät pääosin velkaa, jota ei koskaan olisi pystyttykään maksamaan takaisin. Myös Mosambikin viranomaiset ovat toivoneet, etteivät tulvatuhot saa avunantajia unohtamaan maan pitkän tähtäyksen kehitystavoitteita. Tulvat eivät runnelleet kuin kolmasosaa maasta, muualla elämä jatkuu entisellään. Kaikkien varojen suuntaaminen tulvatuhojen korjaamiseen merkitsisi takapakkia muulle maalle.

Paluu kotiseuduille vaikeaa

YK:n alaisuudessa toimiva WFP on varautunut siihen, että Mosambikissa tarvitaan ruoka-apua ainakin puoli vuotta. Kolme ensimmäistä kuukautta ruokaa jaetaan hätäapuna. Seuraavat kolme kuukautta ruoka-avun vastineeksi on tehtävä työtä. Tarkoitus on saada ihmiset itse korjaamaan asuinympäristöään. Aivan suoraviivaisesti ei ruokaa ja työtä voida kuitenkaan toisiinsa kytkeä.

”Pahiten tulvista kärsinyt Chokwen kaupunki on perinteisesti aluetta, josta miehet ovat lähteneet Etelä-Afrikkaan kaivoksille töihin. Monessa taloudessa nainen on perheen päänä”, Kocken kertoo.

Naisten luotsaamille perheille ruokaa jaettaneen ilman vastineeksi tehtävää työtäkin, mosambikilaisnaisilla kun on kädet täynnä työtä jo muutenkin. Kotitöitä helpottamassa ei ole tyttäriä kummallisempia kodinkoneita, ja lähikaupan sijaan ruoka haetaan itse viljellyiltä pelloilta, lapsikatraan hoitamisen ohessa.

Nähtäväksi jää palaavatko kaikki 250 000 tulvissa asunnotta jäänyttä kotikulmilleen.

Kansantaloutta tulva ei romahduta

”Mosambikin makrotalous on hyvillä raiteilla. Taloudellinen katastrofi tämä ei ole, inhimillinen kylläkin”, sanoo Suomen Maputon suurlähetystön asiainhoitaja Juhani Toivonen.

Kansainvälisen valuuttarahaston alustavien arvioiden mukaan tulvien vaikutukset maan talouteen jäävät vaatimattomiksi. Inflaation on ennustettu kasvavan kahdeksaan prosenttiin, talouskasvun jäävän muutamaa prosenttia ennen tulvia laskettua pienemmäksi, seitsemään prosenttiin. Ne ovat hyviä lukuja minkä tahansa maan taloudelle. Luvut kertovat karua kieltä siitä, miten kaukana talouden teoriat ovat elävästä elämästä. Vaikka neljännesmiljoona jää asunnotta, talousmittarin viisarit tyytyvät vain vähän värähtämään. Mosambikilla menee siis hyvin, ainakin teoriassa.

Ranskassa joulukuussa raivonneiden myrskyjen vaikutus talouteen näyttää olleen positiivinen. Jälleenrakennus pisti talouden pyörät pyörimään entistä liukkaammin. Inhimillistä tragediaa pehmensivät vakuutukset ja sosiaaliturva.

”Mosambikin tulvissa ei ole mitään oikeudenmukaista. Moni menetti henkensä, vielä useampi omaisuutensa”, Toivonen huokaa.

Sosiaaliturva on Mosambikissa tuntematon käsite. Vain vakavaraisimmilla yhtiöillä oli vakuutukset. Ulkomainen hätäapu pitää ihmiset hengissä, mutta tulvissa menetettyä omaisuutta ei kukaan korvaa.

Vaikka taloudella onkin terveen paperit, ei sitä hevin ihmisten arjessa huomaa. Mosambikin kansantalous on tiukasti kansainvälisten rahoituslaitosten talutusnuorassa. Valtavan velkataakan keventämiseksi maan hallituksen on kuuliaisesti noudatettava rakennesopeutusohjelman sanelemaa talouspolitiikkaa.

”Kansainväliset rahoituslaitokset mittaavat kaikkea talouden termein. Ne tuijottavat vain talouden mittareita, mutta kokonaisvaltainen näkemys yhteiskunnasta puuttuu”, sanoo Milissão Nuvunga.

Yhteiskunta on pelkistetty taloudelliseksi yhtälöksi. Oikeuslaitoksen kehittämiseen ollaan valmiita satsaamaan, sillä investoinnit tarvitsevat turvakseen toimivan oikeusjärjestelmän. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet ne yhteiskunnan osa-alueet, joilla ei ole suoraa yhteyttä talouteen.

Avustustyö viiveellä käyntiin

Pelastustyö saatiin käyntiin naapurimaiden lainaamilla helikoptereilla. Länsimaat heräsivät, vaikka vähän jälkijunassa. Avustustyön hitautta ja alkuvaiheen koordinointia on kritisoitu paljon, etenkin kansainvälisessä mediassa. Pahimmat ryöpyt sai niskaansa INGC.

Kaiken mediahälyn keskellä unohtui, että INGC:n tehtävänä oli vain tiedottaminen ja koordinointi. Itse työstä vastasivat paikalliset viranomaiset.

”Ensimmäisten päivien yleisen kaaoksen jälkeen kaikki on toiminut leireissä loistavan hyvin”, Kocken kehuu.

Avustusjärjestöt toimittavat leireille ruuan, lääkkeet ja muut tarvikkeet. Perillä käytännön järjestelyistä vastaavat paikallisviranomaiset. Vierailijaa varten leirien vastuuhenkilöt löytyvät helposti, samoin leirejä koskevat perustiedot: monelleko leiri tarjoaa suojan, mikä on sairaustilanne, onko vanhemmistaan eksyneitä lapsia.

Pintaa raaputettaessa paljastuu paljon puutteitakin. Leirejä on maassa satakunta, joukossa on hyvin toimivia ja huonosti toimivia. Pakolaisia jututtaessa saa samastakin leiristä monenlaista tietoa – joidenkin mielestä leiri toimii tasapuolisesti, toiset kuiskuttelevat korruptiosta ja avustusten katoamisesta.

Chiquelenen leirillä on yli 20 000 pakolaista. Leirin laidalle on pystytetty espanjalaisten lähettämä kenttäsairaala, josta löytyy myös leikkaussali sekä lääkevarasto, jota moni maputolainen apteekkari kadehtisi. Taustalla näkyvä ruumisteltta muistuttaa, ettei luonnonkatatrofin jälkihoidosta selvitä uhreitta parhaimmallakaan varustuksella.

Kenttäsairaalan takapihalla raikaa laulu. Aliravitsemuksen takia erityistarkkailuun otetuille lapsille pitää ravinnon ohella tarjota jotain tekemistäkin. Huonokuntoisimmat torkkuvat pihalla apaattisina, mutta paranemassa olevat tarjoavat kaitsijoilleen jo paljon vahdittavaa.

PIA LAINE