Ruotsissa kehitysyhteistyön 0,7 prosentin osuudessa bruttokansantulosta on kyse moraalisesta asiasta, joka sitoo poliitikkoja laidasta laitaan.
Jo matka lentokentältä Tukholmaan osoittaa, että Ruotsi on yhä omanlaisensa. Lentokenttäbussin elektroninen ilmoitustaulu toistaa taukoamattomana nauhana, että ympäristövirasto on nimennyt Arlandan bussit vihreäksi linjaksi. Vaikka ruotsalainen olisi matkalla taivaalle lisäämään hiilidioksidipäästöjä, hän haluaa tehdä sen vastuuntuntoisen kansalaisen tavoin ekologisesti mahdollisimman kestävällä tavalla.
”Häpeän raja” on ruotsalaisessa keskustelussa usein toistuva käsite, jonka esitteli ensimmäisenä entinen kehitysyhteistyöministeri, nykyisin ruotsalaisten sosialidemokraattien europarlamenttiryhmää johtava Pierre Schori. Sillä tarkoitetaan YK:n kehitysapusuosituksen, joka on 0,7 prosenttia bruttokansantulosta, moraalista sitovuutta.
Häpeän raja oli lähellä viime keväänä, jolloin Ruotsin sosialidemokraattinen hallitus leikkasi voimakkaasti kehitysapua. Hallitus määräsi kehitysavulle erityisen menokaton, joka pudotti kolmannen maailman auttamiseen tarkoitettuja rahoja 20 prosentilla. Ruotsin kehitysyhteistyöosasto Sidan määrärahat kutistuivat luvatusta 8,7 miljardista 7,3 miljardiin kruunuun.
”Menokatto merkitsi dramaattista muutosta kehitysavussa. Ajauduimme tilanteeseen, jota olimme kaikin keinoin yrittäneet välttää. Tilanteeseen, jossa meillä ei ollut välineitä vastata akuutteihin avunpyyntöihin”, kertoo Sidan pääjohtaja Bo Göransson.
”Jouduimme siirtämään joitakin pitkäaikaisempia ympäristö- ja demokratiakysymyksiin keskittyviä projektejamme luodaksemme tilaa ajankohtaisille tarpeille. Joustovara oli välttämätön, jotta pystyimme osallistumaan esimerkiksi Kosovon pakolaisten ja Venezuelan tulvien uhrien auttamiseen”, painottaa Göransson.
Ruotsin vauhdilla kasvava talous on lisännyt voimakkaasti kehitysavun 0,7 prosenttiin tarvittavien kruunujen määrää. Joulukuun lopussa hallituksen olikin lisättävä kehitysapurahoja 400 miljoonalla kruunulla muun muassa aikaistamalla YK-järjestöjen maksatuksia. Näin haluttiin taata kehitysapuosuuden toteutuminen.
”Hallitukselle oli tärkeää, ettei vuoden 1999 kehitysapu alittanut YK:n suosittamaa 0,7 prosenttia”, julisti kehitysyhteistyöministeri Maj-Inger Klingvall.
Auttamisen halua ja tietämättömyyttä
1990-luvun talouskriisi ravisutti voimakkaasti ruotsalaisten uskoa kansankodin ylivertaisuuteen. Äärioikeistolaisten ryhmien raju väkivalta on muuttanut ruotsalaisten kuvaa itsestään.
Fasististen ryhmien kannattajakuntaan kuuluu aktiivisen rasismin vastustajan, päätoimittaja Kurdo Baksin arvelun mukaan korkeintaan 1500 ihmistä. Tästä huolimatta ne ovat pakottaneet kehitysmaiden suhteen maailman omatuntona toimineen Ruotsin kääntymään sisäänpäin ja pohtimaan sallittavuuden rajoja.
Samanaikaisesti yhä selvempi enemmistö ruotsalaisista kannattaa kehitysavun lisäämistä.
Lokakuussa tehdyn Sifo-mielipidemittauksen mukaan 77 prosenttia heistä tukee kehitysapuun panostamista.
Sama tutkimus kertoo kuitenkin lohduttomasti, miten heikot ruotsalaistenkin perustiedot kehitysmaista ovat. Enemmistö uskoo esimerkiksi, että kehitysmaissa korkeintaan kaksi kymmenestä aikuisesta osaa lukea ja kirjoittaa. YK:n tilastojen mukaan todellinen luku on 71 prosenttia.
”Me ruotsalaiset olemme saaneet tietomme kehitysmaista lähinnä tiedotusvälineiden, koulun ja avustusjärjestöjen kautta. Tämä kokonaiskuva ei tunnu vastaavan todellisuutta. Siksi 65 prosenttia ruotsalaisista on esimerkiksi vakuuttunut, ettei kehitysmaissa ole tapahtunut 1960-luvun jälkeen merkittävää kehittymistä”, arvioi Sidan tiedotuspäällikkö Johan Åkerblom mielipidemittausta.
Kuitenkin juuri ruotsalaisten koulujen kansainvälisyys on merkittävä tekijä kehitysavun kannatuksen takana. Kun siirtolaisten asuttamassa Rinkebyn tukholmalaislähiössä peruskoulun oppilaat puhuvat yli sataa äidinkieltä, ovat maailman ongelmat hyvin konkreettisesti läsnä.
Päivä vesikonsulttina opettaa
Koulut ovat pitkään olleet ruotsalaisen kehitysyhteistyötiedotuksen painopistealue. Pääosin koululaisten parissa työskentelee myös kehitysyhteistyökahvila Zenitin toimintaa organisoiva Anna Blomkvist. Vain kivenheiton päässä Sergelin torilta sijaitseva Sidan rahoittama kahvila tarjoaa tavanomaisuuksien lisäksi etnistä syötävää, kehitysmaalehtiä ja tilaisuuksia salsakursseista poliittisiin väittelyihin.
Anna Blomkvist kertoo Zenitin afrikkalaisen kylän vesihuoltoa esittelevän näyttelyn olevan koululuokkien päivittäisten vierailujen kohteena. Näyttelyvieras joutuu eläytymään kuvitellun Maailman vesijärjestön kehitysapukonsultin rooliin. Tässä tehtävässä hänen on yhdessä alueen asukkaiden kanssa ratkaistava afrikkalaisen kylän vesiongelmat. Passi kourassa näyttelyvieras joutuu pohtimaan eri pisteissä konkreettisia ongelmia. Niistä saatava oikea tai väärä leima passissa ratkaisee loppureitin.
Malttamattomuus vaikkapa kyläläisten tapaamiseen ennen kyläpäällikön keskipäivän nokosten loppumista voi sysätä jo lähtöpisteessä pitkälle kierrokselle kuten allekirjoittaneelle tapahtui.
”Tämä näyttely on kyllä hieman 1980-lukulainen keskittyessään peruspalvelujen ulkopuoliseen tuottamiseen. Nykyiset kehitysapuhankkeemme painottuvat enemmän ihmisoikeuksiin, demokratiaan ja ympäristökysymyksiin, ja ensi syksyksi olemmekin valmistelemassa niistä kertovaa uutta näyttelyä”, sanoo Blomkvist kierroksen päätteeksi.
Konsensus kehitysavusta rakoilee
Tukholman vanhan kaupungin kupeessa, aivan parlamentin vieressä, sijaitsee toinen periruotsalaisen keskustelukulttuurin tapaamispaikka. Eduskunnan poliitikkokahvila on tavanomaisesti valiokuntamietintöjä ja poliittisia tutkimuksia katutason tilavassa myymälässä välittävä kirjakauppa.
Muutaman kerran kuukaudessa eduskuntapuolueet joutuvat sen tiloissa vastaamaan äänestäjien kysymyksiin. Tavanomaisista puoluetilaisuuksista tapaamiset poikkeavat siinä, että ne on tarkoitettu kaikille, ei vain puolueen kannattajille.
Vihreiden vuorolla paikalle on saapunut kolmisenkymmentä kyselijää. Kysymykset sinkoilevat eläketurvaindekseistä ydinvoimasta luopumiseen. Kansanedustaja Lars Ångström saa kommentoitavakseen uusimmat tiedot Ruotsin sosialidemokraattien osuudesta Boforsin 1980-luvun lahjusskandaalissa. Bofors yritti vauhdittaa tykkikauppojaan lahjuksilla Intiassa.
”Mukana oli koko porukka Olof Palmea myöten”, uskoo Ångström. Hän on perehtynyt asiaan aiemmassa työssään Ruotsin suurimman rauhanjärjestön Svenska Freds- och Skiljedomsföreningenin toiminnajohtajana.
”Vihreät ovat demareiden myötäsukainen apupuolue”, piikittelee vanhempi herrasmies.
Ångström yrittää kumota väitteen ottamalla esimerkiksi viime syyskuussa hallituksen ja vihreiden sekä vasemmistopuolueen keskenään tekemän budjettisopimuksen. Sopimus takaa kehitysapurahojen nousun vähintään 0,73 prosenttiin ensi vuonna, siirtyneiden maksatusten kanssa jopa 0,8 prosenttiin.