Kongolaissyntyiset muusikot Bisso Na Bisson rap-yhtyeessä fuusioivat pariisilaislähiöidensä arkipäivää afrikkalaisiin juuriinsa ensialbumillaan Racines.

Afrikkalaisen populaarimusiikin ja ranskalaisen hip hopin yhdistäminen onnistui ryhmältä niin ansiokkaasti, että ryhmää on jo kutsuttu Ranskassa alansa uranuurtajaksi ja koko rap-käsitteen avartajaksi. Ryhmä on myös palkittu jo Afrikassakin mantereen oman musiikin edustajana.

Kongon Brazzavillessä syntynyt ja Pariisin lähiöissä kasvanut Passi perusti jo teini-ikäisenä ystäviensä Stomy Bugsyn ja Doc Gynecon kanssa ärhäkän rap-trion Ministère Amerin, josta muodostui nopeasti yksi Ranskan suosituimmista eturivin rap-ryhmistä.

Jo niihin aikoihin Passi mietti kuinka hän voisi myös sisällyttää kotimaansa Kongon autenttisia rytmejä musiikkiinsa. Miehen ensimmäinen ajatus oli miksata uudelleen legendaarisen kongolaisen supertähden Francon kappale Mario ja yhdistää se rap-fraseeraukseen, mutta mies ei onnistunut saamaan siihen tarvittavia lupia.

Siirryttyään sittemmin sooloartistiksi Passi alkoi pian räpätä myös äidinkielellään eli lingalaksi, ja kutsui ensimmäiselle albumilleen joukon muitakin kongolaisia hiphoppareita. Albumi möi 300 000 kappaleen verran.

Kokemuksen innostama Passi halusientistäkin konkreettisemmin tehdäafrikkalaista musiikkia tunnetuksi. Mieskokosi ympärilleen joukonsamanhenkisiä kongolaissyntyisiätuttavia ja sukulaisiaan, jotka kaikkiovat samalla kovia nimiä Ranskanrap-kuvioissa. Mukaan lähtivät Ärsenik, 2 Bal, Mystik ja Ben-J,sekä Mel Groove-ryhmän naissolisti M’Passi. Bisso Na Bisso oli syntynyt.

Meidän kesken

Jos alunperin ajatuksena oli tehdä ”räppärien kunnianosoitus Kongolle”, niin pian tuntui loogisemmalta ulottaa hanke koskemaan koko Afrikkaa. Ehkäpä albumi siten saavuttaisi myös muiden Afrikan maiden jälkeläiset ja Euroopassa asuvan, juuriltaan vieraantuneen nuorison.

Panafrikkalainen yhteishanke konkretisoitui useiden kuuluisien afrotähtien suostuessa empimättä mukaan. Miriam Makeba ja Youssou N’Dour joutuivat kieltäytymään kiertueidensa takia, mutta joukkoon liittyivät Koffi Olomide, Papa Wemba, Lokua Kanza, Ismael Lo, Monique Seka sekä antillilaiset Tanya St. Val sekä Jacob Desvarieux, kaikki tähtiä omalla sarallaan.

”Oli hienoa päästä työskentelemään näin nimekkään porukan kanssa, hehän ovat kaikki arvostettuja ja rakastettuja pitkän linjan taiteilijoita, ja meidän vanhempiemmekin idoleita. Meitä nuoria rappareita ja näitä afromusiikin veteraaneja kaikkia innosti tehdä rakkaudentunnustus Afrikalle rapin kautta ja työ tuntui sujuvan kuin itsestään”, Bisso na Bisson naissolisti M’Passi kuvailee levytystilanteen ainutlaatuisuutta.

Kritiikkiä huumorin keinoin

Racines-albumin kuusitoista raitaa käsittelevät Afrikan mantereen kaikenlaisia kasvoja: korruptiota, sotaa, diktatuuria, rakkautta, hauskanpitoa, sekä diasporassa elävien afrikkalaisten juurettomuutta. Tästä aiheesta kertoo esimerkiksi kappale Le cul entre 2 chaises eli takapuoli kahden tuolin välissä.

”Me Euroopassa elävät afrikkalaiset koemme nimenomaan istuvamme kahden tuolin välissä. Afrikassa meitä pidetään ranskalaisina ja Ranskassa afrikkalaisina. Olemme siis kaikkialla muukalaisia! Tärkeintä meille olisi se, että kansat Afrikassakin oppisivat vihdoin elämään yhtenäisyyden ja rauhan vallitessa. Käsittelemme kuitenkin kaikkia aiheita ja vakavimpiakin sellaisia huumorin ja ironian avulla, viestit menevät usein helpommin perille huumorin kautta”, M’Passi tarkentaa kappaleen sanomaa.

Bisso na Bisso ei halunnut unohtaa myöskään Karibian alueen serkkujaan, onhan heilläkin afrikkalainen perintönsä, ja sitäpaitsi Antilleilla kuunnellaan paljon myös Ranskassa tehtyä rappia. Bisso na Bisson zouk-tempoinen rap L’anmou pa méchan pistää iloisesti halvalla zouk-musiikin imeliä rakkausteemoja, ja verevä bossanova-rap Bossa na Bisso on sekin vastustamatonta verbaaliakrobatiaa höystettynä verevillä latinotempoilla.

Mutta vaikka huumori hallitseekin Bisso na Bisson kappaleita, niin kaiken taustalla kuuluu ryhmän jäsenten alleviivaama kutsu omantunnon kuuntelemiseen ja itse kunkin vastuuntunnon herättämiseen. Albumilla lauletaan lingalan ja ranskan lisäksi myös muilla kongolaisilla paikalliskielillä. ”Bisso na Bisson jäsenet kuuluvat kahdeksaan eri etniseen ryhmään, jos siis haluamme puhua veljeydestä ja yhtenäisyydestä niin tuntuu loogiselta tehdä se usealla eri kielellä!”, jatkaa M’Passi.

Rap saavuttaa uuden yleisön

Racines-albumi oli jymymenestys ja kassamagneetti heti julkaisustaan lähtien. Ranskalaiset hip hop-radiot, ja sitä kautta lähiöiden nuoret, yhtäkkiä löysivät afrikkalaisen populaarimusiikin supernimet sekä kongolaiset soukous-rytmit. Samaan aikaan afrikkalaiset yhteisöt kaikkine ikäluokkineen löysivät rap-musiikin. Bisso Na Bisson toiveet täyttyivät yli odotusten, sillä jopa Afrikassa asti albumi sai positiivista vastakaikua heti ilmestyttyään.

M’Passi kertoo albumin saavuttamista ensireaktioista Kongossa: ”Useiden muiden lisäksi jopa vanha tätinikin, joka ei koskaan ole voinut sietää rap-musiikkia, ihastui ikihyviksi kuultuaan levyllemme sovitetun Monique Sekan vanhan megahitin Amiyo. Kappaleissa vilahtelevat tutut rytmit yllättivät monet afrikkalaisetkin kuulijat. Kun melodiat osittain olivat vanhoja klassikkoja, niin uusi yleisömme huomaamattaan keskittyi kuuntelemaan myös rap-tekstejämme.”

Ryhmän taannoinen Pariisin-konsertti todisti sekin, että Bisso na Bisso edustaa aivan uutta suuntausta raprintamalla. Zénith-megahalli täyttyi paitsi lähiöiden hiphoppareista, myös rastapipoisista pitkätukista, afrikkalaisista ja ranskalaisista perheistä lapsineen, ikääntyneemmistä porvarisrouvista, turisteista ja fan-klubien liikuttuneista teinitytöistä kameroineen. Ainakaan Bisson yleisöstä päätellen rap-musiikki ei enää kuulu pelkästään lähiöihin eikä tietylle nuorisolle.

Bisso na Bisso ei tyydy julistamaan ylpeyttään afrikkalaisista juuristaan pelkän musiikin kautta, se panostaa myös visuaaliseen puoleen. Konserttilavalla Bisso na Bisso vaihtaa useaan otteeseen tyylikkäitä afrikkalaisia asujaan, jotka vaihtuvat tummiin pikkutakkeihin vakavampien kappaleiden ajaksi tai klassisempaan rap-lippalakki-tennarit-imagoon.

Huolimatta painotetusta afrikkalaisuudesta niin promootiokuvissa kuin videoissakin, rap-kultille ominainen paatos ja saarnaaminen ovat läsnä. Bisso na Bisson kuulut rapparit ovat onnistuneet pysymään omana itsenään kunnianhimoisesta hankkeestaan huolimatta.

Bisso na Bisso on jo saanut osakseen myös Afrikan virallisen tunnustuksen työstään. Syyskuun alussa Etelä-Afrikan Sun Cityssä pidetyssä afrikkalaisen musiikin palkintogaalassa ryhmä vastaanotti kaksikin KORA-pokaalia. He saivat parhaan afrikkalaisen ryhmän ja parhaan videon palkinnot Nelson Mandelan, Michael Jacksonin ja Miriam Makeban läsnäollessa. Aika hyvin Ranskassa asuvilta ja lähiöissä kasvaneilta hiphop-nuorilta.

Ryhmä miksaa parhaillaan kakkosalbumiaan, joka on äänitetty yhtyeen Pariisin konsertissa. Albumi ilmestyy loppysyksystä.

Bisso na Bisson nimissä saavutettu suosio ja myyntitulot eivät kuitenkaan houkuttele ryhmän nuoria jäseniä jättämään omia kokoonpanojaan: kullakin heistä menee niin hyvin omalla urallaan, että on varaa valita. Passi ystävineen sitäpaitsi katsoo Bisso na Bisso -hankkeen niin rakkaaksi, että on parasta olla kuluttamatta ideaa loppuun. Rap palasi juurilleen Afrikkaan, ja nyt se voi taas edetä uuteen suuntaan.

MUTI KAILO