Afrikan AIDS-tilannetta on verrattu ruttoepidemian kaltaiseen suurkatastrofiin, joka on pyyhkäisemässä suuren osan aikuisväestöstä mukanaan. Toivon pilkahduksia tuovat lukuisat onnistuneet valistusprojektit, pian alkavat rokotuskokeilut ja asenteiden muuttuminen.

HIV-tartunnan sai viime vuonna arviolta 5,8 miljoonaa ihmistä. Heistä 4 miljoonaa elää Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Jo 11 miljoonaa afrikkalaista on kuollut tautiin ja 22 miljoonalla on tartunta. Alueen maissa tuskin löytyy enää ihmistä, jonka lähipiiristä joku ei olisi menehtynyt.

Jotkut ennusteet saavat kananlihalle: ennusteiden mukaan 60 prosentilla nyt 15-vuotiaista sambialaisista nuorista todennäköisin kuolinsyy on HIV; yli kymmenessä eteläisen Afrikan maassa odotettavissa olevan elin-iän odotetaan piakkoin laskevan 17 vuotta – siis neljänneksellä – 64:stä 47:ään; 13 maassa yli 10 prosentilla aikuisista on jo tartunta.

Ei pelkästään terveysongelma

Arviolta puolet afrikkalaisista HIV-positiivisista naisista on saanut tartunnan aviopuolisoltaan. Kohennus naisten asemassa antaa heille rohkeutta suojautua tartunnalta. Miesten mukaan saaminen AIDS-valistustyöhön on ensiarvoisen tärkeää, koska on löydettävä myös keinoja vaikuttaa miesten seksuaalikäyttäytymiseen.

Yksi ydinongelmista on HIV-positiivisten ihmisten leimaaminen, joka vaikeuttaa valistusta sekä hoitoon hakeutumista. Avoimesti HIV-positiivisuudestaan kertovat henkilöt saavat usein vastaansa koko suvun. Pahimmissa tapauksissa HIV-positiivisuutensa tunnustanut joutuu väkivallan uhriksi, kuten AIDS-aktivisti Gugu Dlamini, joka pahoinpideltiin kuoliaaksi Etelä-Afrikassa.

AIDS on kuitenkin paljon muuta kuin terveysongelma. Epidemian yhteiskunnalliset vaikutukset ovat laajat: ruoantuotanto kärsii kuolemien seurauksena, koulut ovat menettäneet suuren joukon opettajia, eikä orvoiksi jääneillä lapsilla ole varaa käydä koulua. AIDS vaikuttaa kansantalouteen, avioliittojen solmimiseen ja eroihin, joukkoliikenteeseen, taiteeseen, uskonnollisiin yhteisöihin – kaikkiin elämänalueisiin.

Ihmisoikeuksien puolustaminen, naisten aseman vahvistaminen, konfliktien ehkäisy, köyhien maiden velkojen peruuttaminen ja terveydenhuollon kehittäminen ovat kaikki aseita myös AIDS:in vastaisessa taistelussa.

Torjunta vaatii rahaa ja ohjelmia

Hyvät uutiset tulevat Ugandasta, josta on tullut AIDS-työn malli muille Afrikan maille. Se ei ole sattumaa, sillä Ugandassa on käytetty valistustyöhön väkilukuun nähden enemmän rahaa kuin missään muussa maassa.

Yhdessä Ugandan suurimmista sairaaloista oli kymmenen vuotta sitten 24 prosenttia potilaista HIV-positiivisia, nyt sama luku on 13 prosenttia. Nuorille kerrotaan Ugandassa AIDSista tehokkaasti musiikin, videoiden ja radio-ohjelmien avulla.

Vaikka tieto AIDS:ista leviääkin, tieto ei yksin takaa seksuaalikäyttäytymisen muuttumista. Niin kauan, kun ei ole olemassa toimivaa rokotetta, Afrikan tilanne näyttää erittäin synkältä.

Rokotteen kehittäminen on edennyt viimeisen 2–3 vuoden aikana nopeammin kuin aiemmin. Ensimmäistä erityisesti Afrikan oloihin kehitettyä rokotetta aletaan testata Britanniassa ja Keniassa ensi vuonna. Jopa heikkokin rokote, joka antaisi 30–60 prosentin suojan HIViä vastaan, olisi mullistava edistysaskel, joka pelastaisi miljoonien ihmisten hengen.

Viime vuoden aikana toiveita on herättänyt useiden Afrikan valtioiden ylimmän johdon sitoutuminen epidemian leviämistä vastaan. Hyviä ja kekseliäitä projekteja syntyy jatkuvasti eri puolilla Afrikkaa, mutta vain harvalla valtiolla on AIDS-ohjelma. Jos valtiot todella panostavat epidemian voittamiseen, valistus- ja hoitoprojektien kukkaset saavat ympärilleen puutarhan.

*********

Brigitte Syamalevwe: Nainen joka rikkoi tabun puhumalla seksistä

”Sain HIV-tartunnan 90-luvun alkupuolella”, Brigitte Syamalevwe kertoo. ”Uskon, että ihmisen todellinen luonne paljastuu kriisitilanteessa. Yleensä ihmiset teeskentelevät, ettei mitään ole tapahtunut. Mielestäni tilanteen kieltäminen on luovuttamista, aivan kuin mieli olisi jo alkanut tehdä kuolemaa. Minun täytyi ajatella miestäni ja lapsiani, täytyi löytää keino kertoa heille HIV:stä.”

Brigitten kulttuurissa nainen ontottunut kuuntelemaan toistenneuvoja. Hän nojaa yleensämieheensä ja muihin ihmisiin jopasilloin, kun on kyse omasta hengestä.

”Minä päätin kuitenkin ottaa selvääHIVistä, oppia samalla voittamaanennakkoluulot ja pelon sekä pyrkiäymmärtämään itseäni ja hyväksymään oma tilanteeni”, Brigitte sanoo.

”Arvatkaa miten vaikeaa afrikkalaiselle naiselle on puhua seksistä? Eihän hänen miehensä anna hänen puhua edes kevyemmistäkään aiheista, joten miten ottaa puheeksi seksi? Nainen on se jolle kerrotaan miten asiat ovat, se joka tottelee. Minun täytyi muuttaa tämä käytäntö.”

Brigitte kertoo saaneensa tukea monilta kollegoilta. Tuen ansiosta hän rohkeni ryhtyä vapaaehtoiseksi AIDS-neuvojaksi.

”Olen onnistunut saamaan naiset liikkeeelle. Me puhumme sukupuoliasioista keskenämme ja myös puolisoidemme kanssa”, hän iloitsee.

”Olen huolissani siitä, saanko sairastuessani lääkkeitä ja hoitoa. Mietin lasteni kohtaloa. Täällä on niin paljon orpoja ja katulapsia. Voin ainoastaan opettaa lapsiani arvostamaan itseään ja siirtää heille erilaisia osaamiani taitoja.”

”Silloin kun ihminen tietää menettävänsä jotain, hän osaa antaa sille arvoa. Minä elän tässä hetkessä.”

SINI KUVAJA