Historian ja kulttuurin monikerroksisuus kuuluu Etelä-Afrikan musiikissa.

Alkuperäisen väestön vuosituhansia vanhaan etniseen perintöön on Etelä-Afrikassa sekoittunut monenlaisia vaikutteita. Länsimaissa ajankohtainen musiikkityylien fuusio on ollut arkea vuosisatojen ajan.

Taivaskanavat soivat sielläkin: ylikansalliset yhtiöt markkinoivat tähtiään ja tuotteitaan, kaupungilla kaikuu Madonna, Spicegirls and Backstreet Boys. Monet paikalliset muusikot valittavat, ettei heidän musiikkiaan ole saatavilla levykaupoissa. Suurimmista levykaupoista löytyy kuitenkin mielenkiintoisia äänitteitä todisteeksi siitä, että sateenkaaren kirjavuus löytyy myös musiikista.

Paul Simonin rohkea Graceland-hanke päätti 80-luvun lopulla apartheidin takia vuosiksi katkenneen kulttuurivaihdon. Ladysmith Black Mambazo -yhtyeen moniääninen a capella-tyyli tuli tutuksi ympäri maailman. Ylittäessään mediakynnyksen se myötävaikutti 90-luvun maailmanmusiikin buumiin ja monikulttuurisen musiikkitarjonnan leviämiseen.

Maailmanmusiikki-ilmiötä on arvosteltu markkinamiesten juoneksi. Kulttuuriyhteistyön musiikissa ei tarvitse kuitenkaan olla länsimaisten arvojen evankeliumia eikä kumppaneiden luovuuden ja juurien ryöstöviljelyä. Uutuus, edistys ja nuoruus eivät ole musiikillisia itseisarvoja.

Juurimusiikkiin luotetaan

Robert Trunzin muutaman vuoden ikäisen MELT2000-levymerkin Music, Energy and the Loud Truth -tuotantoideologiassa yhdistyvät musiikilliset ja sosiaaliset tavoitteet. Muusikoilla on vapaat kädet ja kestävän kehityksen ja globaalin etiikan periaatteita seuraten osa tuotoista on kanavoitu köyhien mustien asuinalueiden tukemiseen.

Musiikki ilakoi ääniteteollisuuden listoilla ja lokeroilla, kun afrikkalaiset perinteet kohtaavat afroamerikkalaiset perinteet tai teknon, transsin ja hip-hopin. Listoilta löytyy monta traditioon juurtunutta ja sitä ennakkoluulottomasti kehittävää muusikkoa ja ryhmää. Useat olivat mukana kaksi julkaisua tuottaneessa, uraauurtavassa Outerinternational Meltdown -projektissa.

Kapkaupungin läheltä kotoisin oleva Amampondo-yhtye on noussut yhdeksäntoista toimintavuoden jälkeen maailmanmaineeseen. Sen esityksissä voi kuulla xhosa-heimon perinteisen ja alueen alkuperäisen vokaalimusiikin ohella vaikutteita muualtakin Afrikasta, mm. zimbabwelaisesta marimba- ja länsiafrikkalaisesta rumpuperinteestä.

Mountclare-merkille tehdyillä Inyama-, Intsholo- ja Uyandibiza-levyillä yhtye esittää perinteistä musiikkia. MELT-merkin palkitulla Drums for Tomorrow -levyllä kumppanina on mm. maailmankuulu brasilialainen lyöjä Airto Moreira. Pohjoismaiden kiertueella marraskuussa 1998 olivat mukana umrhube-ja uhadi-soittokaaria soittavat Mantombi Matotiyane ja Madosini Manqineni. Jälkimmäisen omalle Madosini-albumille on tallennettu vanhaa perinnettä.

Soittokaaren, koran, mbiran ja marimban taitaja ja juurimusiikin vaalija on myös Pops Mohamed, jonka Ancestral Healing-albumi soi henkisenä. Syvältä koskettaa myös How Far Have We Come -levy, joka dokumentoi palan inhinmillistä historiaa. Osa sen materiaalista on kenttätallenteita Kalaharin autiomaassa elävän khoisan-kansan perinteisestä musiikista.

Tuottajanakin kunnostautunut Mohamed on tehnyt yhteistyötä myös tekno-transsi-muusikoiden kanssa. Hän korostaa, että omien musiikillisten ja kulttuuristen juurien tunteminen on muusikolle tärkeää: ”Jos et tiedä, mistä olet tulossa, et varmasti tiedä mihin suuntaan olet menossa.”

Nuoremmatkin muusikot, kuten maineikas trubaduuri Vusi Mahlasela ammentavat perinteestä ja kommentoivat musiikillaan myös kipeää lähimenneisyyttä. Achisa on kapkaupunkilaisen baptistikirkon orpokodin poikien harrastuksena syntynyt, nyt elämänsä haavetta toteuttamaan päässyt rapyhtye.

Vuoden 1998 lopulla ylsi maailmanmusiikin kärkisijoille kaupunkilaistunutta zulu-perinnettä ja vuosituhannen lopun elämäntuntoja raptyyliin laulajatar Busi Mhlongo Urbanzulu-albumillaan. Aiemmin vain miehet ovat esittäneet perinteistä zulu-bluesiksi kutsuttua maskanda-musiikkia. Kiihkeään huutoon ja vokaaliakrobatiaan yltyvän äänite onkin myös mustien naisten emansipaation airut.

Jazz yhä vahvoilla

Jazz on ollut suosittua 50-luvulta lähtien. Dollar Brandin alias Abdullah Ibrahimin African Marketplace, Anthem for a New Nation ja basisti Johnny Dyanin kanssa yhteistyössä tehdyllä African Echoes-levyillä kuultavia kauniita ja tarttuvia sävelmiä on kuultu Suomessakin konserteissa 80-luvulla. Myös Dudu Pukwana ja Hugh Masakela ovat höystäneet musiikkiaan afrikkalaisilla aineksilla.

Maassa on tänäänkin omaleimainen jazzkulttuuri. Klubit kuten Bassline ja Kippies Johannesburgissa, Galaxy ja Drum Caf? Kapkaupungissa ja BAT-keskus Durbanissa tarjoavat laadukasta elävää musiikkia lähes päivittäin.

Jazz hieroo olkapäitä perinteisen heimomusiikin kanssa, mutta fuusioituu muihinkin tyyleihin. Pops Mohamedin ja Bruce Cassidyn Timeless-duon yhteistyössä toteutuvat musiikin henkiset arvot perinnesoittimin ja sähköiseen äänisynteesin perustuvan EVI-puhallinsoittimen avulla. Ibrahimin manttelinperijäksi on tituleerattu pianistia nimeltä Moses Taiwa Molelekwa, jonka Genes and Spirits-levy sisältää kiehtovan omaperäistä soittoa.

Afrikkalainen sielunmaisema soi myös Paul Hanmerin tyylillisesti laajassa pianismissa. Muita nimimiehiä ovat sujuvasorminen mutta melodinen kitaristi Jimmy Dludlu ja eri kokoonpanoissa suosittu rumpali Vusi Khumalo, jonka Follow Your Dream-levyllä kaikuu hänen poikavuosiensa Soweton äänet ja kokemukset, valovoimainen trumpetisti Byron Wallen sekä Sakhile-yhtyeensä kanssa Suomessakin vieraillut fuusiobasisti Sipho Gumede.

Onnistuneen fuusion kaava

Ajatus maalliseen renessanssimusiikkiin erikoistuneen englantilaisen I Fagiolini -vokaaliyhtyeen ja sowetolaisen adventtikirkon SDASA-gospelkuoron yhteistyöstä saa kulmakarvat kohoamaan. Sen musiikillisessa vuorovaikutuksessa on säilynyt ryhmien ja niiden edustamien tyylien erikoislaatu. Afrikkalaisen ja gospel-tyyppisen ohjelmiston ohella Simunye-levyllä kuultava synteesi on ehyt ja puhutteleva.

Löytyy toki myös äänitteitä, joiden fuusioarvo on kyseenalaisempi. Euroopassakin tunnetun Soweto-jousikvartetin Zebra Crossing- ja Renaissance -levyillä kuultava länsimainen kvartettisaundin ja melodialtaan, rytmiltään ja harmonialtaan afrikkalainen sävelmistön yhdistelmä ontuu kuitenkin pahasti.

Hämmennystä herättää myös Sibongile Khumalon afrikkalaiselle traditiolle rakentuva new age-henkinen laululevy Ancient Evenings. Tietty kaupallisuus huokuu korvaan, vaikka Khumalo on toki mielenkiintoinen musiikkipersoonallisuus: maan ”musiikkikasvatuksen isän” professori Mngoman tytär on saanut monipuolisen musiikkikoulutuksen. Hänen ansionsa ammattitaitoisena mezzosopraanona nähtiin viime kesänä Buchland-oopperan päärooleista, joka kuultiin musiikkikasvattajien konferenssin yhteydessä. Jazzlaulajattarenakin Miriam Makeban seuraajaksi mainittu Khumalo vakuuttaa tekniikallaan ja tyylitajullaan Johannesburgin kuulussa Market-teatterissa taltioidulla äänitteellä.

MARJUT HAUSSILA