Sambialainen reggaestara Saint Michael pelmahtaa lavalle kolmen pyöreähkön nunnan kanssa tahdittamaan yleisön lämpimäksi.
— Kävelin eräänä päivänä halki Edenin puutarhan. Tapasin Jeesuksen ja tiedättekö mitä? Jeesuskin oli rastaman, ou jeah, raakkuu hän mikrofoniin.
Nunnakuoro joraa.
Suurkonsertteihin tottumattomat sambialaiset järjestäjät ovat unohtaneet, että sadekaudella sataa. Huono ajoitus Etelä-Afrikan ykkösrastafarille, reggaekurkku Lucky Dubelle. Lusakan urheilustadion ulvoo tyhjyyttään.
Viimeksi Sambiassa järjestettiin kansainvälisen luokan konsertti 1970-luvulla. Tuolloin James Brown räjäytti sambialaisten tajunnan ja pääkaupungin kaduille sikisi napakan lepattava James Brown -pöksymuoti.
Mutta nyt lippujen hinnat on hinattu liian ylös. Sitä paitsi tammikuu on sambialaisille raskas kuukausi: koulumaksut on pulitettava, maissijauhon hinta on noussut, samoin käytettyjen vaatteiden vero. Reggaeihmiset ovat kaduilla etsimässä elantoa.
Ripaus rastoja
Simon Tunkanya on harvinainen sambialainen. Hän on rasta. Sambiassa rastaliike ei ole hänen mielestään ollut koskaan vahva, vaikka ideologiaan on helppo täälläkin samaistua.
— Ideologisesti ja historiallisesti rastojen ja reggaen juuret ovat kuitenkin Jamaicalla. Edes minä en katso olevani syvällä sisimmässäni rasta, sanoo Simon rapsutellen lettejään.
Simonin mukaan rastat Sambiassa ovat kahtijakautunutta sakkia: oma ryhmänsä ovat koulutetut ja hyvin toimeentulevat sekä työttömät kadulla hengailijat. Hengailijoille rastaliike muodostaa ryhmän, johon identifioitua.
— Muttei ideologisesti, vaan pilven eli daggan polttelun ja laitapuolella kulkemisen merkeissä, pohtii Simon.
”Se saarnaa”
Lucky Dube on vihdoin lavalla.
— Älkää hyväksykö länsimaalaisten käsitystä siitä, että me afrikkalaiset olemme köyhiä, kodittomia, likaisia ja alistettuja, paukuttaa Lucky.
— Äh, se saarnaa, tulee tänne kertomaan meille, mitä tietää, tuskastuu sambialaisen Burning Youth -bändin Jackie Tembo.
Musiikista hän ei kuitenkaan kieltäydy: rastapipo höllyy reggaen tahdissa.
Rastavärit ovat samat kuin Sambian lipussa. Monikäyttöistä. Samoissa vetimissä käydää jalkapallomatsissa, ollaan patriootteja.
Sadekuuro raiskaa stadionia. Lucky Dube ja yleisö loikkivat suojaan. Konsertti loppuu kuin katkaisijasta. Yleisö ravistelee pettyneenä lavan nurkkia ja poliisi ampuu muutaman kyynelkaasupatruunan.
— Se jalkapallossa on hyvä, että vaikka sataa, jalkapallo jatkuu ja kymmenet tuhannet sambialaiset tapittavat istuimillaan, koska peli on tärkein, huokaa Simon.
Ken on Lucky Dube?
Lucky Dube aloitti uransa 1979 laulamalla Zulu Mbagangaa: Etelä-Afrikan mustien musiikkia. Inspriraatiot irtosivat The Soul Brotherseilta ja Steve Kekanalta. Laulujen sanoituksissa Lucky taisteli apartheidia vastaan ja itki Etelä-Afrikan mustien puolesta.
Vuonna 1984 hän siirtyi laulamaan reggaeta ja nousi pian legendaaristen Bob Marleyn ja Alpha Blondyn rinnalle. Tällä hetkellä Lucky on Afrikan eniten levyttänein artisti kymmenen albumin saldollaan. Vaikka apartheid on purettu, hän edelleen esittää pehmeällä värinällään poliittista lyriikkaansa rasismista ja epätasa-arvosta.
Luckyn tunnetuimpia albumeja ovat Slave, Prisoner, House of Exile sekä uusin Taxman. Luckylta on myös ilmestynyt tuore CD-romppu Serious Reggae Business.
Tiina-Maria Levamo