Laatua ja elämyksiä

Afrikan jalokiveksi kutsuttu Namibia vetää vuosi vuodelta enemmän turisteja, jotka haluavat tutustua eksoottiseen luontoon ja villieläimiin. Maa tarjoaakin luontomatkailijalle erikoisia luontoelämyksiä suhteellisen sopuisaan hintaan. Mutta kestääkö herkkä luonto nopeasti kasvavia turistilaumoja?

Lyhyt, päälaelta kalju mies hypähtelee edestakaisin leveän tammipöydän ja seinällä roikkuvan suuren kartan väliä ja paasaa innostuneesti. Välillä hän istahtaa ja sytyttää piippunsa, jolloin puhe katkeaa hetkeksi.

Mies on Namibian ympäristö- ja turismiministeri Gerhardus Hanekom. Hän ehti toimia ennen ministeriksi tuloaan yli 30 vuotta liikemiehenä, ja se kuuluu puheesta: mies ei suolla kankeaa virkaslangia vaan puhuu asioista niiden oikeilla nimillä. Sanomaansa hän tehostaa leveällä tarrahymyllä.

Opetellusta hymystä huolimatta 66-vuotias Hanekom on vakuuttava puhuessaan turismin kehittämisestä ja ympäristönsuojelusta. Hän näyttää uskovan asiaansa.

— Turismi on nuori elinkeino Namibiassa: sitä alettiin käytännössä kehittää järjestelmällisesti vasta itsenäistymisen jälkeen 1990. Siksi meillä on paljon opittavaa ja tehtävää. Yhdestä asiasta olemme kuitenkin varmoja. Namibia suosii ja haluaa vain ekoturismia, Hanekom korostaa.

Pienimuotoinen turismi onkin Namibialle ainoa järkevä vaihtoehto. Siellä sataa vähiten Saharan eteläpuolisista maista, eikä sen herkkä luonto kestä suuria turistilaumoja. Lisäksi vähäisiä vesivaroja on käytettävä turismiin säästeliäästi, sillä niistä riittää hädin tuskin Namibian omalle, 1,6-miljoonaiselle väestölle.

Autiomaa lumoaa yhä useampia

Namibian luonto on monipuolinen ja täynnä vastakohtia. 2,5 kertaa Suomen kokoiseen maahan mahtuu niin autiomaata, jylhiä kanjoneja, ruoho- ja hiekkasavanneja kuin vehreitä suoalueita. Luontomatkailu onkin maan suosituin turismin muoto.

Lisäksi kalastusmatkailu ja metsästyssafarit ovat viime vuosina lisänneet suosiotaan.

Villieläimistään tunnettu Etoshan kansallispuisto on yhä turistikohteiden ykkönen, mutta viime vuosina autiomaa on lumonnut yhä useamman turistin. Joko autolla, hevosella tai jalan tehtävistä autiomaaretkistä on tullut jopa suositumpia kuin leijonien, kirahvien, sarvikuonojen ja norsujen tiirailemisesta.

— Ihmiset voivat kokea autiomaassa jotain sellaista, mitä missään muussa ympäristössä ei tavoita, ministeri Hanekom uskoo.

Niinpä esimerkiksi Namibin autiomaassa sijaitsevasta Sossusvlein hautavajoamasta on lyhyessä ajassa tullut Namibian toiseksi suosituin turistikohde. Sossusvlein ympärillä kohoavat maailman suurimpiin kuuluvat hiekkadyynit, jotka ovat jopa 300 metrin korkuisia. Itse hautavajoama on laakea ja matala kuoppa autiomaassa, joka hyvänä sadevuotena muuttuu suureksi vesialtaaksi. Tällöin puusto ja kukat hehkuvat vehreinä autiomaan hiekkadyynien keskellä, ja antiloopit, strutsit, hyeenat sekä kymmenet vesilintulajit kokoontuvat altaalle juomaan ja kylpemään.

Hanekomin mukaan Sossusvlein suosio on niin suuri, että sinne myönnettävien lupien määrää aletaan todennäköisesti pian rajoittaa.

— Sossusvlein luonto on äärimmäisen herkkä. Emme halua, että se tuhoutuu turismin takia.

Lähes 15 prosenttia lisää turisteja vuosittain

Turismista on viime vuosina tullut Namibian nopeimmin kasvava elinkeino. Turistien määrä lisääntyy vuosittain noin 15 prosenttia. Viime vuonna maassa kävi 350 000 turistia. Suurin osa, eli yli kolmannes heistä tuli Etelä-Afrikasta. Seuraavaksi eniten turisteja tuli Saksasta, Isosta-Britanniasta, Italiasta ja Ranskasta.

Turismi on nykyisin maan kolmanneksi suurin elinkeino kaivosteollisuuden ja maatalouden jälkeen. Se tuottaa seitsemän prosenttia bruttokansantuotteesta.

350 000 turistia ei kuitenkaan riitä hallitukselle, joka uskoo, että puolen miljoonan turistin raja ylittyy vuosituhannen vaihteessa.

— Paljoa enempää emme halua, sillä suosituimmat kohteet eivät pysty pian enää ottamaan vastaan enempää kävijöitä. Luonto ei yksinkertaisesti kestä, Hanekom sanoo.

Luonnon sietokyky on Hanekomin mukaan ainoa syy, jolla turismin kasvua ja laajenemista rajoitetaan. Hän luottaa muutoin markkinatalouden säätelykykyyn.

— Jos esimerkiksi majoitusalalle syntyy ylikapasiteettia, osa hotelleista menee todennäköisesti konkurssiin, mutta menköön — se vain tervehdyttää alaa.

Hanekomin mukaan hallitus rohkaisee yrityksiä kehittämään uusia turismin muotoja. Ministeri aikoo itse näyttää esimerkkiä: hän on avustajiensa kanssa kehitellyt uudenlaista elinkeinoa san-kansalle eli bushmaneille, jotka asuvat Etoshan luonnonpuiston alueella.

Hanekom haluaa perustaa luonnonpuistoon bushmanien siirtokunnan, jossa nämä voisivat elää ikiaikaisilla asuinalueillaan ja esimerkiksi metsästää perinteisillä tavoilla.

— Bushmaneilta vietiin siirtomaa-aikana, Etoshan luonnonpuistoa perustettaessa alueita, jotka he olivat perineet esi-isiltään. Toivon, että he voisivat palata näille asuinsijoille.

Hanekom uskoo, että köyhyydestä kärsivät bushmanit voivat myös hyötyä taloudellisesti hänen suunnitelmastaan:

— Turistit voisivat esimerkiksi metsästää bushmanien kanssa. Näin hanke toisi heille suoraa taloudellista hyötyä. Hanekom ei ole esitellyt suunnitelmaansa hallitukselle, mutta hän uskoo ministeritovereidensa tukeen.

— Hallitus on vastuussa kaikkien namibialaisten hyvinvoinnista — myös bushmanien. Suunnitelmani pitäisi olla poliittisesti kaikkien hyväksyttävissä. Haluan kuitenkin vielä kehittää ideaani lisää, vaikka olen varma, että asutusministeri halaisi ja pussaisi minua, jos kertoisin siitä hänelle, Hanekom naureskelee.

Simo Sipola