Artikkelikuva
Maailman Kuvalehden toimitussihteeri Karoliina Knuuti kertoi Maailma kylässä -festivaalin lavalla niin musiikin muutosvoimaisesta historiasta kuin nykytilanteestakin. Taustalla näkyvä sitaatti on yksi Maailman Kuvalehden keväällä tekemän itsesensuurikyselyn avoimista vastauksista.

Maailman Kuvalehden lavashow pureutui musiikin muutosvoimaan ja ilmaisuvapauteen: ”Epäkohtia ei uskalleta ottaa puheeksi, ettei saada hankalan tyypin mainetta”

Onko musiikki vapauden ja vastarinnan taidetta vai markkinoiden pelinappula? Tätä pohdittiin Maailman Kuvalehden kolmiosaisessa puheohjelmassa Maailma kylässä -festivaalilla sunnuntaina 28.5.

Muistatko tämän historiallisen hetken? On vuosi 1995 ja Suomi on voittanut Ruotsin ja saanut ensimmäisen jääkiekon maailmanmestaruutensa. Ihmiset ovat kokoontuneet torille kylttien ja Suomen lippujen kera.

Jos tätä hetkeä varten valittaisiin yksi kappale, se olisi varmasti suurimman osan suomalaisista mielestä ”Den glider in”, Ruotsin jääkiekkomaajoukkueen silloin käyttämä tunnussävel. Koska Suomi voitti Ruotsin, siitä tuli koko maan rakastama kappale, voiton symboli.

Myös maailmaa mullistavien tapahtumien taustalla on soinut musiikki. Sotia ovat rytmittäneet marssit, kun taas vallankumouksia artistit, jotka ovat antaneet aatteille kasvonsa oman henkensä uhalla.

Muun muassa tällaisia esimerkkejä musiikin voimasta nousi esiin Maailma kylässä -festivaalilla Maailman Kuvalehden toimitussihteerin Karoliina Knuutin vetämässä showssa, joka käsitteli musiikin muutosvoimaa.

”Halusimme puhua tänään musiikista, koska sen muutosvoima on valtava sekä hyvässä että pahassa. Meidän mielestä tästä koko kirjosta pitäisi puhua nykyistä enemmän”, Knuuti sanoo lavalla.

Pahimmillaan musiikkimaailman tähdet kapeuttavat käsitystä hyvästä ja kauniista.

Musiikin muutosvoiman historiakatsauksessa kuljettiin yleisestä yksityiseen. Musiikilla ei siis ole tärkeää roolia pelkästään historiallisissa tapahtumissa, vaan myös yksilön elämässä.

Knuuti kertoi kuinka fanitti omassa lapsuudessa Spice Girls -yhtyettä. Hän pukeutui kavereineen mikroshortseihin ja polvipituisiin sukkiin. Kavereiden isoveljet puolestaan kuuntelivat makuuhuoneissaan angstista rokkia.

”Helposti voi tuntua siltä, että tällaiset sukupolvikokemukset eivät ole poliittisia, mutta kyllä sillä on todella paljon väliä millaisten esikuvien parissa me kasvamme lapsista nuoriksi ja siitä aikuisiksi”, Knuuti sanoo ja jatkaa.

”Muusikot ovat usein idoleita, joihin peilaamme elämäämme ja sen glamouria. Pahimmillaan musiikkimaailman tähdet kapeuttavat käsitystä hyvästä ja kauniista.”

Muusikkojen liiton viestintäpäällikkö Sanni Kahilainen (oik.) kertoi yleisölle ja Karoliina Knuutille (vas.), että terveempi keskustelukulttuuri ja turvallisemman tilan luominen voisi kannustaa musiikkialan ihmisiä puhumaan rohkeammin.

Musiikin muutosvoiman esittelyn jälkeen lavalla siirryttiin puhumaan musiikkimaailman ilmaisuvapaudesta. Maailman Kuvalehden keväällä tekemässä musiikkialan toimijoiden itsesensensuurikyselyssä selvisi, että myös Suomessa muusikot kokevat, ettei kaikista asioista voi puhua julkisesti.

Knuuti esitteli kyselyn avoimia vastauksia.

Yhteiskunnallisista ja poliittisista aiheista puhun vain biiseissä, sillä tuntuu uran itsemurhalta puhua niistä julkisesti tässä oman artistiuran alkuvaiheessa, yhdessä vastauksessa luki.

Itsesensuurikyselystä syntyi juttu, johon Knuuti haastatteli muun muassa Muusikkojen liiton viestintäpäällikköä Sanni Kahilaista. Kahilainen tuli kertomaan mietteitään musiikkialan tilanteesta myös festivaalin lavalle.

”Tulokset eivät valitettavasti tulleet yllätyksenä eli asia on kyllä noussut esiin eri yhteyksissä erityisesti viime vuosina. Ne liittyvät varmastikin keskustelukulttuuriin, yhteiskunnan polarisoitumiseen ja cancelkulttuuriin”, Kahilainen sanoo.

Karri Miettinen eli rapartisti Paleface veti keskustelun päätteeksi tunteellisen spoken wordin, jossa yhteiskunnan ongelmakohdat tulivat esille yksilön rankkojen kokemuksen kautta.

Maailman Kuvalehden itsesensuurikyselyn mukaan pelko työtilanteiden menettämisestä oli suurin syy siihen, miksei asioita uskalleta ottaa musiikkialalla puheeksi.

Myös Kahilainen tunnisti tämän. Hän sanoo, että alalla, jossa on paljon freelancereita ja yksinyrittäjiä, tilanne on tuttu laajemminkin.

”Epäkohtia ei uskalleta ottaa puheeksi, ettei saada hankalan tyypin mainetta. Tämä kertoo siitä, että asioita, jotka voitaisiin yhdessä korjata, lakaistaan maton alle. Ne, jotka yrittävät tarttua epäkohtiin tai tuoda näkemyksensä esille, jätetään ulkopuolelle.”

Ehkä vielä musiikkialan itsesensuuria yllättävämpääkin oli se, että Muusikkojen liitolle on tullut yhteydenottoja suorista sensuurin yrityksistä. Kahilainen kertoo festivaalin lavalla, että aiheesta on oltu liittoon yhteydessä etenkin vaalikevään aikana.

”Esimerkiksi naiset, nuoret ja erilaiset vähemmistöt joutuvat helpommin sensuurin kohteeksi. Toisaalta kuka vaan, joka haluaisi ottaa kantaa vaikkapa ajankohtaiseen keskusteluun.”

Pitäisikö musiikin ilmaisuvapauden tilanteesta olla huolissaan? Kahilaisen mielestä ilmiö on huolestuttava, jopa vaarallinen, jos siihen ei puututa.

”Musiikin, taiteen ja kulttuurin perusta on ilmaisuvapaudessa. Jos se alkaa kaventua, se on totta kai tosi huolestuttava ilmiö. Se ei ole vain huolestuttava ilmiö juuri nyt, vaan se on suunta, joka on vaarallinen, jos sitä ei pysäytetä.”

Uskon, että musiikki tulee vastaisuudessakin olemaan vapauden ja vastarinnan taidetta.

Koko ohjelmakokonaisuuden lopuksi rapartisti Paleface, Karri Miettinen, esitti lavalla väkevän spoken wordin. Sitä ennen Karoliina Knuuti kysyi vielä Sanni Kahilaiselta: onko musiikki yhä vapauden ja vastarinnan taidetta vai onko siitä tulossa markkinoiden pelinappula?

”Uskon, että musiikki tulee vastaisuudessakin olemaan vapauden ja vastarinnan taidetta. Musiikkiala on myös suuri kasvu- ja vientiala ja nämä puolet eivät ole ristiriidassa niin kauan, kun kaikelle on tilaa ja resursseja.”

Hyväksy markkinointievästeet katsoaksesi videon.
Maailman Kuvalehden ohjelma alkaa noin 3:47.

Nyt kun olet täällä...

... meillä on pieni pyyntö. Olemme laittaneet kaikki juttumme ilmaiseksi verkkoon, jotta mahdollisimman moni pääsisi nauttimaan korkealuokkaisesta journalismista. Lisätulot auttaisivat meitä kuitenkin tekemään entistä parempaa lehteä. Pyydämmekin, että tilaisit Maailman Kuvalehden printtiversion. Lehti on edullinen, ja samalla tuet tärkeää työtä oikeudenmukaisen maailman puolesta. Jos printti ahdistaa siksi, että maksullinen lehti on aina pakko lukea kannesta kanteen tai että sen takia pitää kaataa puita, laita läpykkä kiertoon mahdollisimman monelle ystävälle, sukulaiselle, tuntemattomalle. Pidemmittä puheitta, siirry tilaussivulle. Kiitos!